Pyöräily on sekä liikennemuoto, tapa päästä paikasta toiseen, että monipuolinen harrastus.

Pyöräily liikennemuotona

Pyörä on äänetön, edullinen, tilaa, materiaaleja ja energiaa säästävä, saastuttamaton, terveellinen ja kuntoa kohentava sekä kaupungeissa ja taajamissa myös erinomaisen nopea ja helppo kulkuväline.

Melu, ihmisen häiritsevänä kokema ääni, on yksi merkittävimmistä elinympäristön viihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Melu syntyy pääosin liikenteestä. Pyöräillessä ei synny melua eikä muitakaan saasteita.

Pyöräily on edullista mihin tahansa muuhun liikkumiseen verrattuna. Kunnollinen pyörä maksaa yleensä noin 700–1500 euroa – tällaisella pyörällä ajaa vuosia aktiivisesti. Väline-, vaate- ja huoltokustannukset ovat enintään muutamia satoja euroja vuodessa.

Liikennemuodoista pyöräily on tehokkain. Pyöräilijä polkee kilowattitunnin sisältämällä energialla 100 kilometriä, autoilija ajaa 0,8–1,7 kilometriä, linja-autossa istuen pääsee  5–10 kilometriä ja junan kyydissä 10–20 kilometriä. Pyörän valmistaminenkin kuluttaa suhteellisen vähän materiaaleja ja energiaa.

Pyöräily säästää arvokasta kaupunki- ja taajamatilaa muuhun käyttöön. Pyörätielle mahtuu viisinkertainen määrä henkilöliikennettä autotiehen verrattuna. Yhden auton tarvitsemalle pysäköintipaikalle mahtuu kymmenestä viiteentoista pyörää. Pyörällä voi kuljettaa paljonkin tavaraa tarakalla, kunnollisissa pyörälaukuissa tai peräkärryssä. Myös varsinaiset tavaran ja ihmisten kuljettamiseen tarkoitetut lastipyörät ovat tulleet vauhdilla Suomeen.

Kaupunki- ja taajama-alueilla pyöräily on nopea ja vapaa liikkumistapa: matkaan voi lähteä silloin kun haluaa, reittinsä voi valita vapaasti, ruuhkia ei ole, eikä pysäköintipaikkaa tarvitse etsiä. Kunnollisella pyörällä 5 kilometrin matkan ajaa kaupunkioloissakin vartissa.

Esimerkiksi kauppaan, töihin tai kouluun pyörällä polkeminen on luonnollista ja tehokasta terveysliikuntaa, jonka hyödyt jokainen kokee omassa kehossaan. Pyöräily tuottaa myös yhteiskunnan kannalta merkittäviä terveyshyötyjä. Liikenneministeriön arvion mukaan pyöräilyn kaksinkertaistaminen vähentäisi terveydenhuollon kustannuksia 74–216 miljoonaa euroa vuodessa. Ranskassa on laskettu, että jokainen työmatkapyöräilijä säästää yhteiskunnan terveydenhoitokustannuksia 1200 € vuodessa. WHO:n mukaan jokainen uusi pyöräilijä tuottaa yhteiskunnalle säästöä keskimäärin 0,7 € pyöräiltyä kilometriä kohden.

Pyöräilyä lisäämällä voitaisiin ratkaista monia yhteiskunnallisia ja liikenteeseen liittyviä ongelmia: tilaa, materiaaleja ja energiaa säästyisi, ilman laatu paranisi, melu vähenisi, ihmisten terveys kohentuisi, ruuhkat helpottaisivat ja kaupunkien keskustoissa olisi mukavampi liikkua ja oleskella.

Ennen kaikkea pyöräily on hauska ja miellyttävä kehollinen tapa liikkua. Vaihda sinäkin pyörään!

Edistämme aktiivisesti pyöräilyä liikennemuotona. Tietoa liikennepyöräilystä löytyy myös esimerkiksi Pyöräilykuntien verkoston ylläpitämältä Poljin-sivustolta.


Pyöräily harrastuksena

Seuran pyöräretkellä Hollannissa.Pyöräily on myös oiva harrastus. Pyöräily on toimivaa pitkäkestoista sydäntä ja lihaksistoa vahvistavaa liikuntaa sekä suhteellisen edullista, pyöräillä voi lähes kaikkialla ja pyöräilylajinsa voi valita kiinnostuksensa mukaan. Laadukas harrastepyörä maksaa noin 700–800 eurosta ylöspäin – kunnollisen maasto- tai maantiepyörän saa noin tuhannella eurolla. Pyöräillä voi kaikkialla missä on teitä, pyöräteitä, polkuja tai uria. Omaksi pyöräilylajikseen voi valita esimerkiksi retki-, maantie- tai maastopyöräilyn, trialin, pyöräsuunnistuksen tai vaikka temppuilemisen tarkoitusta varten rakennetuilla radoilla.

Pyöräily on suomalaisten suosituimpia harrastuksia: noin miljoona suomalaista ilmoittaa harrastavansa pyöräilyä. Lisätietoa pyöräilystä harrastuksena löytyy sivujemme lisäksi esimerkiksi Fillari-lehden ja Suomen Pyöräilyunionin sivuilta.


Pyöräily Jyväskylän seudulla ja Keski-Suomessa

Pyöräilijöitä Tourulassa.Liikennepyöräilyyn on Jyväskylän seudulla hyvät mahdollisuudet: matkat kohteiden välillä ovat keskimäärin lyhyitä, pyöräteitä on runsaasti ja väylät myös ovat kohtuullisesti hoidettuja. Kaupungin alueella yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä on 407 km (2010). Jyväskylä on myös useiden valtakunnallisten pyöräreittien yhtymäkohta. Merkittävimmät reitistölliset puutteet ovat lähinnä taajamien ja Jyväskylän keskustan välisissä yhteyksissä sekä Jyväskylän keskustassa. Suurin ongelma on kuitenkin se, että väylät ovat laadullisesti melko heikkoja – yhtään esimerkillistä pyörätietä Jyväskylässä tai Keski-Suomessa ei vielä ole. Sujuvan, helpon, turvallisen ja nopean pyöräilyn mahdollistavien väylien ja muiden ratkaisuiden toteuttamiseen pitäisikin kiinnittää nykyistä selvästi enemmän huomiota.

Kaupunki ylläpitää Jyväskylän pyöräreiteistä sähköistä reittiopasta, joka löytyy täältä. Paperista pyöräreittikarttaa on jaossa esimerkiksi tapahtumissamme ja palvelupiste Hannikaisessa.

Pyörän omistaa Jyväskylässä noin 90 % talouksista. Pyöräilyn kulkutapaosuus kaikista kaupungin sisäisistä matkoista on Jyväskylässä sama kuin keskimäärin Suomessa, vähän yli 10 %. Suuri osa pyöräilijöistä on opiskelijoita. Esimerkiksi Oulussa pyöräillään Jyväskylää lähes kaksi kertaa enemmän ja Joensuussa 50 % enemmän. Helsinkiin verrattuna Jyväskylässä kuitenkin pyöräillään enemmän. Absoluuttisesti pyöräily on Jyväskylän seudulla viime vuosina lisääntynyt, tämän huomaa esimerkiksi keskustan pyöräparkkien tukkeutumisesta.

Kunto- ja retkipyöräilyä voi harrastaa kaikilla pyöräteillä sekä sora- ja asfalttiteillä vilkasliikenteisimpiä osuuksia lukuun ottamatta. Pyöräily-GT -karttaa kannattaa käyttää reittisuunnittelun tukena. Retkipyöräillessä kannattaa vierailla sopivissa luonto- tai kulttuurikohteissa.

Maantiepyöräilyä voi harrastaa lähes kaikilla seudun asfalttiteillä. 9- ja 4-tiet ovat yleisesti pyöräilyyn huonohkosti soveltuvia vilkkaan autoliikenteen ja olemattomien pientareiden vuoksi.

Keskisuomalaisia kunto-, retki- ja maantiepyöräilyreittejä esitellään pyöräreittisivullamme.

Maastopyöräilyä seudulla voi harrastaa oikeastaan missä tahansa suunnassa poluilla, metsäteillä ja latupohjilla. Tyypillisiä lenkkireittejä on mm. Laajavuoressa, Halssilassa, Keljonkankaalla, Vaajakoskella ja Palokassa. Ongelmana maastopyöräilyyn käytetyillä reiteillä on niiden jääminen rakentamisen ja metsien hakkaamisen alle. Latureittien kunnostuksessa ja ylläpidossa ei usein osata ottaa huomioon kesäistä patikointi- ja pyöräilykäyttöä. Lenkkireittien tutkiskelussa kannattaa käyttää apuna ulkoilukarttaa.