Liikennepyöräilyssä pyörä on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan: liikkumisvälineenä paikasta toiseen. Pyörällä voi kulkea töihin, kouluun, kauppaan tai muille asioille. Kaikkiin näihin tarkoituksiin pyörä soveltuu loistavasti. Pyörä on hiljainen, halpa, terveellinen, ympäristöystävällinen ja taajama-alueilla erittäin nopea liikenneväline, eikä parkkimaksujakaan tarvitse maksaa. Pyörällä ajaessaan säästää rahaa, välttää ruuhkat, voi valita reittinsä itse, ehtii katsella maisemia – ja samalla oma kunto kätevästi kohenee. Kunnollisella fillarilla ja oikeilla varusteilla voi kuljettaa suuriakin tavaramääriä. Pyörä on tulevaisuuden ajoneuvo!

Liikennepyörän valitseminen

Millaista fillaria kannattaa käyttää liikkumisvälineenä kaupungeissa ja muilla taajama-alueilla arki-, hyöty-, työmatka- ja asiointipyöräilyyn? Liikennepyörän toivottuja ominaisuuksia ovat esimerkiksi nopeus, ketteryys, tukevuus, alhainen painopiste, luotettavuus, mahdollisuus kuljettaa suuriakin tavaramääriä, helppo huollettavuus ja riittävä varustelu. Lähtökohtaisesti liikennepyöräilyyn kelpaa lähes mikä tahansa pyörä, mutta jotkut ovat kuitenkin selvästi parempia kuin toiset. Liikennepyöräilyssä toimii ehkäpä parhaiten ns. peruspyörä, hybridi tai varusteltu maastopyörä. Erityisesti nopeassa ja pitkässä ajossa myös ns. cyclocross on oivallinen vaihtoehto. Jos aikoo kuljettaa isoja tavaramääriä säännöllisesti, niin lastipyörääkään ei kannata unohtaa. Myös sähköpyörät yleistyvät kovaa vauhtia. Omista ajotottumuksista riippuu, minkä mallin näistä valitsee.

Kannattaa muistaa, ettei halvalla juurikaan saa hyvää. Alle 300 eurolla ei yleensä missään tapauksessa saa ostettua mitenkään kunnollista fillaria, ei edes ns. peruspyörää. Marketit ja huonekalukaupat vakavasti otettavina pyöränostopaikkoina kannattaakin välittömästi unohtaa. Jos ajaa vain satunnaisesti ja pääasiassa sulan maan aikaan, niin pyörään kannattaa sijoittaa vähintään 300–500 euroa. Jos aikoo ajaa paljon tai ympärivuotisesti, niin pyörään pitää sijoittaa minimissään 700–800 euroa. Pääsääntöisesti kalliimmalla pyörällä, luokkaa 1500 euroon asti, on aina nopeampaa, kevyempää, turvallisempaa, luotettavampaa ja mukavampaa liikkua. Jos ostat itsellesi pyörän vaikkapa 1000 eurolla, on todennäköistä, että ajat sillä huomattavasti useammin ja pidemmästi kuin halvemmalla pyörällä!

Peruspyörä liikenneajossaPeruspyörä on useimmiten varusteltu. Ajoasento on pysty.

Ns. perus- tai citypyörät on suunniteltu perinteisesti melko hitaaseen taajama-ajoon ja lyhyille matkoille. Perinteisissä peruspyörissä on yleensä 1–8 vaihdetta, ja niiden rengaskoko on pääsääntöisesti 28 tuumaa (esim. Helkama Jopossa 24 tuumaa). Nämä peruspyörät ovat yleensä jo uutena täysin varusteltuja – niissä on lukot, tavaratelineet, ketjusuojat ja pitkät lokasuojat. Yleensä takana on jalkajarru ja edessä käsivivulla toimiva napa- tai vannejarru. Perinteisten peruspyörien pysty ajoasento auttaa havainnoimista kaupunkiliikenteessä. Todella aktiiviseen ajoon, mäkiseen maastoon ja pidemmille matkoille peruspyörät soveltuvat yleensä huonosti: ajoasento lisää ilmanvastusta, peruspyörien osat ovat pääsääntöisesti sangen heikkolaatuisia, pyörät ovat yleensä varsin raskaita, 15–20-kiloisia, ja vaihteita on melko vähän. Heikkolaatuisten osien vuoksi perinteisiä peruspyöriä ei valitettavasti voi suositellla myöskään aktiiviseen ympärivuotiseen ajoon, vaikka näihin pyöriin saakin kohtuullisen toimivia nastarenkaita. Kunnolliset peruspyörät maksavat yleensä 500–700 euroa – jos haluaa pyöränsä halvemmalla, vaihtoehdot ovat lähinnä Helkama Jopo ja Tunturi Poni.

Kansainvälisen pyöräbuumin myötä useat pyörävalmistajat ovat viime vuosina tuoneet markkinoille myös sovellettuja ja kehitettyjä citypyöriä. Pyörissä voi olla futuristisia runkoja, hydrauliset levyjarrut, hihnaveto, yli 10 vaihdetta, erittäin laadukkaita osia jne. Monet näistä pyöristä ovat keveitä, nopeita ja ketteriä sekä soveltuvat pitkillekin matkoille ja ympärivuotiseen käyttöön. Näiden pyörien hinnat ulottuvat aina noin 2000 euroon asti.

Maastopyörä liikenneajossa

Huolellisesti varusteltu maastopyörä – eli pyörä, jonka runkomalli on alunperin tarkoitettu maastoajoon – toimii liikenneajossa mainiosti. Liikenneajoa varten maastopyörään kiinnitetään kunnolliset lokarit (valitettavasti eniten myydyt pikakiinnitteiset mallit estävät vain enimmät roiskeet), ketjusuoja (tai housunlahkeessa pidetään pantaa – kysy pyörätarvikeliikkeestä!) ja lukko. Alle vaihdetaan rullaavat sileät, mielellään taittuvasivuiset ja pistosuojatut renkaat. Pyörään voidaan kiinnittää myös tavarateline ja seisontatuki. Maastopyörän tukevuudesta ja matalalla sijaitsevasta painopisteestä on etua muun liikenteen seassa mutkitellessa, talviajossa ja silloin, kun pyörällä kuljetetaan raskasta kauppa- tai muuta lastia. Monet pyöriä tuntemattomat ihmiset pitävät maastopyöriä ja niillä ajamista raskaina, mutta asia on päinvastoin. Laadukas maastopyörä sileillä renkailla varustettuna on yleensä huomattavasti kevyempi sekä ajossa että painoltaan kuin ns. peruspyörät – tämä johtuu siitä, että maastopyörät ovat kehittyneet harrastus- ja kilpailukäytön seurauksena. Laadukkaat maastopyörät painavat 10–14 kiloa. Erityisesti renkaiden ja vanteiden keveys vaikuttaa ajamisen helppouteen. Laadukkaissa maastopyörissä on yleensä 27 tai 30 vaihdetta (jos edessä on kolme ratasta, muuten vähemmän), huonommilla osilla varustetuissa pyörissä 21 tai 24 vaihdetta (pyörät vain on rakennettu näin). Tehokkaimmat ja huoltovapaimmat jarrut ovat nykyään ehdottomasti hydrauliset levyjarrut – vannejarruja, varsinkin cantilever-mallisia, kannattaa välttää. Täysjousitettua maasturia ei missään tapauksessa kannata ostaa hyötyajoon. Jos pyörässä on etujousitus, kannattaa valita malli, jossa jousitus on lukittavissa – keinuva jousitus kuluttaa turhaan ajajan energiaa. Valitettavasti pyöräväylillä on runsaasti teräviä ja jyrkkiä katukiveyksiä, joiden kohdalla jousitus on hyödyllinen. Kunnollinen maastopyörä liikenneajoon maksaa vähintään 700–900 eurosta ylöspäin. Alle 500 euron “maastopyörät” ovat lähinnä roskaa. 1000 euroakaan kunnollisesta maastopyörästä ei ole vielä liikaa. Talviajaksi maastopyöriin saa takuuvarmasti pitäviä mutta kuitenkin kevyitä nastarenkaita, esimerkiksi Nokian Hakkaa.

Suomalaisen Rossanon varusteltu hybridi.Hybridi liikenneajossa

Hybridi on maasto- ja maantiepyörän yhdistelmä. Ajoasento ja renkaat ovat yleensä maasto- ja maantiepyörän väliltä, jarrut ja ns. osasarja ovat peräisin maastopyöristä ja 28 tuuman rengaskoko maantiepyöristä. Pyörät voivat olla kattavasti varusteltuja uutenakin. Kapeiden ja korkeiden renkaiden ansiosta hybridi soveltuu pitkille ja vauhdikkaille työ- ja asiointimatkoille maastopyörää paremmin, talvella ja kaupunkien keskustoissa maastopyörä on puolestaan näppärämpi väline. Laadukkaissa hybrideissä on levyjarrut ja 27 tai 30 vaihdetta. Useimmat hybridit on nykyään varustettu joustokeulalla – joustokeulan kannattaa ehdottomasti olla lukittava. Hybrideihin on saatavilla kohtuullisesti nastarenkaita talvikäyttöä varten, ei kuitenkaan niin hyvin kuin maastopyöriin. Hybridi maksaa hieman enemmän kuin vastaavan tasoinen maastopyörä.

Lastipyörä liikenneajossa

Lastipyörä kuvattuna Kööpenhaminassa.Jos aikoo kuljettaa säännöllisesti tavaroita tai lapsia pyörällä, niin lastipyörän hankkiminen on erinomainen vaihtoehto. Suomessa lastipyöriä on käytössä vielä vähän, mutta esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa ne ovat yleisiä. Tarkoitukseensa räätälöidyllä lastipyörällä pystyy kuljettamaan ihmisiä, isoja tavaroita tai vaikka kylmätuotteita. Lastipyöriä on hyvinkin monenlaisia, mutta yhteistä niissä on tukeva runko ja tila tai taso (tai tiloja ja tasoja) lastin kuljettamista varten. Lastipyöristä löytyy lisätietoa Tavarafillarista.


Muita muistettavia asioita liikenneajossa

Pyöräteline, joka saattaa aiheuttaa etukiekon vääntymisen. Pyöräänsä ei kannata laittaa tällaisiin telineisiin.Jyväskylän alueella kaupunkireittejään voi kätevästi suunnitella reittioppaan avulla.

Kaupungissa kannattaa muistaa lukita pyöränsä kunnolla. Tehokkainta on lukita pyörä järeällä U- tai runkolukolla sekä lisäksi vielä ohuella vaijerilukolla. Vaijerilukkoa voi käyttää pyörän kiinnittämiseen tolppaan tai muihin kiinteisiin rakenteisiin.

Kunnollista pyörää ei kannata sijoittaa perusmalliseen telineeseen, johon etupyörä pitää nostaa (ks. viereinen kuva) – etuvanne ja -kiekko sekä levyjarrun levy saattavat vääntyä tällaisessa telineessä, erityisesti kun pyöriä liikutellaan tai tönitään ahtaassa telineessä. Ks. laadukkaat pyöräparkit.