Keskeinen väline pyöräilyssä on tietysti pyörä. Maailmassa on noin 1,4 miljardia polkupyörää ja Suomessakin useita miljoonia, joten lähes jokainen ihminen on nähnyt lukemattomia pyöriä ja ajanutkin useilla. Kenellekään ei tarvitse selittää, mikä tai millainen pyörä on. Monien tiedot kuitenkin loppuvat tähän. Erilaisia pyöriä tai pyörän osia – tai viime vuosien huimaa pyörien kehittymistä – tuntee harvempi. Kaikkea ei tietenkään tarvitse tai voi tietää, mutta perusteet on hyvä olla hallussa – näin vaikkapa kauppaan mennessään on käsitys siitä, mitä ehkä tarvitsee ja mitä on hankkimassa. Pyöräilyn harrastajienkin kanssa pystyy paremmin keskustelemaan. Alla näkökulma on erityisesti suositteleva: Millainen pyörä on hyvä? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota pyörää hankkiessa? Millaisia osia haluan pyörääni?


Pyörän osat

Runko

Pyörän keskeisin osa on runko. Rungot ovat yleisimmin terästä tai alumiinia, kalleimmissa pyörissä nykyään myös hiilikuitua. Suurin osa laadukkaista pyöränrungoista on kevyttä ja jäykkää alumiinia – ja keveys on tärkeä tavoite, kun halutaan kunnollinen pyörä. Keveys lisää vauhtia erityisesti kiihdytyksissä ja ylämäissä. Tässä onkin melkein kaikki, mitä aloittelijan tarvitsee rungoista tietää.

Haarukat ja jousitus

Etuhaarukka voi pyörässä olla jäykkä (yleisimmin terästä, maantiepyörissä hiilikuitua) tai joustomallinen (alumiinia ja mahdollisesti muita kevytmetalleja). Maantiellä ja perusajossa riittää jäykkä keula, maastoon tarvitaan joustokeulaa. Kunnollinen joustokeula maksaa erikseen ostettuna useita satoja euroja, halvemmat toimivat lähinnä iskunvaimentimena. Joustokeulallista pyörää esimerkiksi kaupunkikäyttöön harkitessa kannattaa muistaa, että joustokeula maksaa, tuo pyörään painoa, sen keinuminen vie energiaa ja keula myös kaipaa säännöllistä huoltoa. Valitettavasti joustokeula on usein tarpeellinen kaupunkien huonokuntoisilla pyöräteillä ja terävien katukiveysten yli ajettaessa. Joustokeula kannattaa nykyään ehdottomasti olla lukittava, tämä helpottaa tasaisella ajamista.

Takajousitus toteutetaan yleisimmin linkkujen varassa liikkuvalla irrallisella takahaarukalla ja takaiskunvaimentimella – usein nämä katsotaan kuuluvaksi täysjoustopyörän runkoon. Takajousitusta tarvitaan pyörässä ainoastaan vaativassa maastoajossa – ainakin toistaiseksi kaikessa muussa ajossa takajousituksesta on vain haittaa. Mitenkään kunnollista täysjousitettua pyörää ei saa alle tuhannella eurolla. Kauppojen muutaman sadan euron halpistäysjoustopyörät ovat asiakkaiden huijaamista.

Putkiosat

Runkoon kiinnittyy ns. putkiosia. Näitä ovat satulatolppa, ohjainkannatin eli stemmi (tanko on siinä kiinni) ja ohjaintanko. Kunnolliset ovat pääsääntöisesti kevyttä ja jäykkää alumiinia, maasto- ja maantiepyörissä käytetään nykyään myös hiilikuitua. Huonolaatuisimmat pyörät tunnistaa usein teräksisistä ruosteisista putkiosista. Toinen kätevä tunnusmerkki on yleensä se, ettei huonolaatuisimmissa putkiosissa ole mitään tekstejä eikä merkintöjä. Alan harrastaja voi mainiosti ostaa vaikkapa 100 euroa maksavan satulatolpan, mutta aloittelevalle riittää toki halvempi.

KiekotKiekot.

Etu- ja takahaarukkaan kiinnittyvät kiekot eli arkikielellä ilmaistuna pyörät. Kiekot koostuvat navasta, pinnoista, nippeleistä ja vanteesta. Jos haluaa päästä pyörällään sutjakkaasti eteenpäin, niin kevyet ja muutenkin kunnolliset kiekot ovat välttämättömyys – pyörivässä massassa paino eli sen vähäisyys vaikuttaa kaikkein eniten. Napojen, pinnojen ja nippeleiden laadun tunnistaminen on usein haastavaa, mutta vanteiden perustarkistus on helppoa. Vanteiden kannattaa aina olla alumiinia, 2-seinämäisiä eli onttoja sekä holkitettuja (pienet pyöreät holkit vanteessa nippeleiden ympärillä). Laadukkaissa kiekoissa on myös lähes aina pikalinkut runkoon kiinnittämistä varten. Älä hevin osta pyörää, jonka kiekot eivät täytä edellä mainittuja kriteerejä! 1-seinämäiset teräksiset vanteet ruostuvat ja painavat kuin synti, eikä holkittamattomien vanteiden kiristäminen ja oikaiseminen ole helppoa.

Renkaat ja sisäkumit

Renkaat ja sisäkumit ovat pyörivää massaa ja vielä kauimmaisena ulkokehällä, joten painon vähäisyys niissä on kaikkein ratkaisevinta. Vauhdikkaaseen ajoon pyrkivän harrastajan ja aktiiviliikkujan näkökulmasta suurin osa pyöränrenkaista on liian raskaita. Eniten painoon vaikuttavat renkaan reunakaapelit. Teräskaapeliset renkaat painavat joitain satoja grammoja kuitukaapelisia enemmän – ja tämän painon kyllä erottaa ajamaan lähtiessään (vastaavaa painoeroa vaikkapa repussa ei varmasti huomaa). Fiksut fillaristit käyttävät siis mieluiten lähes nyrkin kokoiseen kasaan rullattavia taittuvasivuisia renkaita, vaikka ne jonkun verran enemmän maksavatkin. Sisäkumeja on myös saatavilla hyvin eri painoisina. Kaikkein keveimmät (ja kalleimmat) sisäkumit eivät välttämättä kestä kovin pitkään ja raskaimmat (ja halvimmat) ovat liian painavia, joten parhaat mallit löytyvät jostain sieltä väliltä (paino 100–150 grammaa). Renkaan kuvion jokainen voi valita itse. Maantiellä kannattaa käyttää mahdollisimman sileää ja kapeaa rengasta, kaupungissa lähes sileää ja hieman leveämpää, maastossa karheaa ja leveää sekä talvella nastarenkaita.

OsasarjaErittäin laadukas Shimano XT -takavaihtaja. Tätä voi suositella kaikkiin pyöriin. Kannattaa myös huomata, että moni valmistaja myy vaillinaisia osasarjoja: usein juuri takavaihtaja on muita osia parempi.

Usein pyöräpuolella puhutaan ns. osasarjasta. Osasarjaan kuuluvat laajimmillaan vaihteet, jarrut, etu- ja takarattaat, kammet ja keskiö sekä myös kiekkojen navat (erityisesti jos pyörässä on napavaihteet). Suurin osa osasarjoista tai ainakin niiden tärkeimmät osat ovat japanilaisen Shimanon valmistamia. Jos näin on, on osasarjan laadun erottaminen helppoa.

Nimenomaisesti kaupunki- ja peruspyöriin Shimano valmistaa lähinnä Nexave-, Nexus- ja Alfine-osasarjoja. Näistä Nexave on ketjuvaihteinen (ulkoinen takavaihtaja ja erilliset vannejarrut), Nexus ja kallein Alfine ovat napavaihteistosarjoja (vaihteet takanavan sisällä, jalkajarrullisia). Nexavessa on nimellisesti 21 tai 24 vaihdetta, Nexuksessa ja Alfinessa 3–11. Paremmissa pyörissä näitä osia käytetään kuitenkin aika vähän. Nexave ei ole erityisen laadukas sarja, ja enemmän pyöräilevät perinteisesti vierastavat napavaihteita ja jalkajarrua. Napavaihteiston omatoiminen huoltaminen on vaikeaa, vauhdikkaaseen ajoon tai mäkiseen maastoon niiden välitykset eivät riitä, ja napavaihteiston hyötysuhde on ketjuvaihteisia huonompi (eli pyörällä on hieman raskaampi ajaa).

Useimmiten pyörissä – ja vielä useammissa laadukkaista pyöristä – käytetään Shimanon ns. maasto-osasarjoja. Nämä osasarjat on alunperin tehty maastoajoon, mutta niitä voi mainiosti käyttää ja käytetään mihin tahansa ajoon maantiepyöräilyä lukuun ottamatta. Acera/Altus on ensimmäinen nimetty maastosarja. Kukaan harrastaja ei vielä moisia osia käytä edes arkiajossa. Alivio alkaa jo toimia kaupunki- ja kohtuullisessa sekakäytössä, mutta esimerkiksi ympärivuotiseen käyttöön sitä ei kuitenkaan kannata harkita. Deore on ensimmäinen sarja, jota edes Shimano itse suosittelee vaikkapa maastoon, retkeilyyn tai muuhun aktiiviseen käyttöön. Pykälää parempi sarja LX on tarkoitettu nykyään eniten retkipyöräilyyn. Myös LX:n korvaaja maasto-osissa eli SLX on laadukas. XT kelpaa sitten jo vaikkapa maastokisa- tai ankaraan retkikäyttöön. Paras sarja XTR on hinnaltaan monien harrastajienkin ulottumattomissa. Kannattaa myös huomata, että edellä mainittujen lisäksi Shimano valmistaa yksittäisiä nimettömiä ja surkealaatuisia ”maasto-osia”. Pyörää ei siis kannata ostaa osilla, joissa lukee vain pelkkä Shimano. Myös teksti ”Shimano equipped” pyörän kyljessä kertoo lähinnä huonosta laadusta!

Listaus Shimanon kaikista osista löytyy Shimanon nettisivuilta kohdasta Products. SRAM on Shimanon jälkeen toiseksi suurin osasarjojen valmistaja.

Jarrut ja vaihteetCantilever-mallinen vannejarru. Tällaisia ei enää kannata hankkia.

Jarrut ja vaihteet kuuluvat yleensä osasarjaan, mutta niistä kannattaa sanoa jotain myös erikseen. Ensinnäkin jarruja on rumpu-, vanne- ja levyjarrumallisia. Jalkajarrut ovat rumpujarruja – ne ovat kaikkein painavimpia ja ratkaisu myös heikentää hieman pyörän rullaavuutta. Maantiellä ajaessaan harrastajat käyttävät yleensä vannejarruja, jotka siis puristavat jarrupaloja vanteen sivuja vasten – ne ovat kaikkein keveimmät ja melko tehokkaat. Suurimmassa osassa tavallisia pyöriä on vannejarrut. Tavallistenkin pyörien osalta cantilever-tyyppiset vannejarrut (jarrupalan tappi on kierteetön ja jarrulänki on V-mallinen vannejarru. Tällaiset ovat selvästi cantilever-jarruja paremmat.voimakkaasti mutkalla, ks. kuva) kannattaa kokonaan unohtaa – cantileverien säätäminen ja jarrupalojen vaihtaminen on lähes epätoivoisen vaikeaa. V-malliset vannejarrut (ks. kuva) ovat selvästi paremmat. Autojen ja moottoripyörien mallin mukaiset todella tehokkaat ja huoltovapaat levyjarrut (ks. kuva) kuitenkin yleistyvät koko ajan, eikä ainakaan maasto- ja retkiajossa muita enää kannata edes harkita. Hydrauliset levyjarrut ovat vielä selvästi mekaanisia parempia.

Vaihteita pyörässä voi olla 1–30. Pyörässä voi olla ketju- tai napavaihteet. Napavaihteita voi olla 3–15 ja ketjuvaihteita yleisimmin nimelliset 10–30 (vaihteita on tällöin käytännössä noin 10–15). Napavaihteet ovat tiettHydraulisen levyjarrun jarrulevy ja jarrusatula. Levyjarrut ovat nykyään suositeltavin vaihtoehto pyöriinkin.yyn rajaan saakka huoltovapaita, mutta ne heikentävät hieman pyörän rullaavuutta. Niiden säätäminen on myös vaativaa, ja huoltaminen ei onnistu kotikonstein. Yleensä parhaissa vaihdepyörissä on noin 10, 20 tai 30 vaihdetta, koska parhaat osat vain on rakennettu niin (edessä 13 ratasta ja takana 911; vaihteiden määrä saadaan, kun kerrotaan eturattaiden määrä takarattaiden määrällä, esim. 2 eturatasta ja 10 takaratasta tarkoittaa 20 vaihdetta). 21- ja 24-vaihteiset vaihteet ovat huonolaatuisempia. Maantiepyörissä on yleensä 20 tai 22 vaihdetta.

Satula ja polkimet2-puoleinen lukkopoljin.

Pyörä viimeistellään satulalla ja polkimilla – eli niillä osilla, joiden kautta ihminen ja pyörä yhdistyvät symbioosiin. Polkimiksi voi valita perusmalliset avopolkimet tai lukkopolkimet, joihin jalka kiinnittyy kengänpohjan klossin avulla. Avopolkimien kannattaa ehdottomasti olla metallirunkoiset –muovirunkoiset eivät kestä kovin pitkään ja ovat talvella liukkaita. Suurin osa harrastajista käyttää lukkopolkimia, koska niillä pyöräilyyn saa huomattavasti lisää tehoa ja myös turvallisuutta (jalka ei vahingossa lipsahda polkimelta). Jos ajaa välillä kaupungissa ja välillä lenkkiä, 1-puoleiset lukkopolkimet ovat hyvä valinta, tällöin toisella puolella on normaali avopoljin.

Ergonominen SQLabin satula.Satula lienee pyörässä ehkä kaikkein eniten yksilöllistä valikointia kaipaava osa – ja useimmiten unohdettu. Ihmisten ahterit ovat selvästi erittäin vaihtelevia ja erilaisia, joten miksi suurin osa pyöristä myydään vain tietynmallisilla satuloilla?! Satula pitäisi aina valita oman takamuksen mukaan, ei automaationa pyörän mukana. Miehille ja naisille on myös erilaisia satuloita. Kannattaa kokeilla ja vaatia erilaisten satuloiden testaamista. Kunnollinen ja oikein valittu satula on huomaamaton eikä paina kriittisiä kohtia kehosta. Esimerkiksi SQLab ja Selle SMP valmistavat ergonomisia satuloita. Monet aktiivisesti pyöräilevät jypsiläiset käyttävät nykyään SQLabin satuloita.


Pyörämalleja

Perus- tai citypyöräVarusteltu peruspyörä.

Perus- tai citypyörä on tarkoitettu perinteisesti lähinnä kaupunkiajoon ja muille lyhyille, lähinnä satunnaisille matkoille. Peruspyörissä on yleensä 1–8 vaihdetta ja niiden yleisin rengaskoko on 28 tuumaa. Usein peruspyöristä on erikseen miesten ja naisten runkoversioita – muista pyöristä niitä ei juuri olekaan. Peruspyörät ovat yleensä uutenakin varusteltuja – niissä on lukot, tavaratelineet, ketjusuojat ja pitkät lokasuojat. Yleensä takana on jalkajarru ja edessä käsivivulla toimiva napa- tai vannejarru. Peruspyörien pysty ajoasento auttaa havainnoimista kaupungissa. Mäkiseen maastoon, pidemmille matkoille ja ympärivuotiseen käyttöön peruspyörät soveltuvat huonosti: ajoasento lisää ilmanvastusta, osat ovat pääsääntöisesti sangen heikkolaatuisia, pyörät ovat yleensä varsin raskaita, 15–20-kiloisia, ja vaihteita on melko vähän. Jotensakin kunnolliset peruspyörät maksavat vähintään 300 euroa, mutta pääsääntöisesti alle 500 euron pyörää ei kannata ostaa. Tunnettuja peruspyörämerkkejä ovat esimerkiksi Tunturi ja Helkama. Talvikäyttöä varten peruspyöriin saa kohtuullisen toimivia nastarenkaita. Viime vuosina myös sovelletut ja kehitetyt citypyörät ovat yleistyneet – nykyään on saatavilla todella laadukkaitakin citypyöriä (hinnat 700–800 eurosta ylöspäin)! Lue lisää liikennepyöräilystä.

Kisakäyttöönkin kelpaava maantiepyörä.Maantiepyörä ja cyclocross

Maantiepyörä on pyörämalleista perinteikkäin. Arkisessa kielessä maantiepyörä tunnetaan yleensä kilpapyöränä. Maantiepyörän tyyppipiirteitä ovat iso runko, 28-tuumaiset kapeat ja sileät renkaat, matala ajoasento ja kippurasarvinen tanko. Maantiepyörissä on nykyään yleensä 20 tai 22 vaihdetta. Kunnolliset maantiepyörät painavat 7–9 kiloa. Maantiepyörä on tarkoitettu kulkevaksi mahdollisimman lujaa. Kunnollinen maantiepyörä maksaa noin 1000 eurosta ylöspäin. Maantiepyöristä ja maantiepyöräilystä kerrotaan lisää maantiepyöräilysivullamme.

Cyclocross on maantiepyörän maastoajoonkin tarkoitettu versio. Maavaraa on yleensä hieman maantiepyörää enemmän ja ajoasento on pystympi. Cyclocrossiin saa alle nappulakuvioiset maastorenkaat ja pyörissä on usein levyjarrut. Cyclocrossari toimii mainiosti myös yleis- ja retkipyöränä.

MaastopyöräEtujousitettu perusmaastopyörä.

Mountain bike, maastopyörä, lienee Suomessa yleisin pyörämalli. Suurin osa myydyistä ja myytävistä maastopyöristä on kuitenkin vain ”maastopyöriä” eli niitä ei oikeasti ole tarkoitettu maastoajoon, vaan malli on lähinnä kopioitu kunnollisista maastopyöristä. Maastopyörien rungot ovat maantiepyöriä pienempiä ja tukevampia, renkaat ovat suht leveitä 26- tai 29-tuumaisia ja tanko on pääsääntöisesti suorahko. Maastopyörissä on nykyään yleensä vähintään etujousitus, osassa myös takajousitus. Kunnollisessa, minimissään noin 800–1000 € maksavassa maastopyörässä on lukittava joustokeula, hydrauliset levyjarrut, noin 10, 20 tai 30 vaihdetta ja se painaa 10–14 kiloa. Markettien ja urheilukauppojen maasto- tai muuhunkaan aktiiviseen ajoon kelpaamattomat halpisversiot painavat 15–20 kiloa. Varsinaisen maastoajon lisäksi maastopyörä toimii yleis-, kaupunki- ja retkipyöränä. Maastopyörän etuja ovat matala painopiste, tukevuus, mallien moninaisuus ja laadukkaiden osien saatavuus. Sileillä renkailla varustettuna maastopyörällä voi ajaa maantiellä ja retkiajoa. Maastopyöräilystä kerrotaan lisää maastopyöräilysivullamme. Maastopyöristä liikenneajossa kerrotaan lisää täällä.

Hybridi ja fitness

Hybridi on maasto- ja maantiepyörän yhdistelmä. Ajoasento ja renkaat ovat yleensä maasto- ja Hybridi soveltuu parhaiten vähän pidemmille nopeasti ajettaville matkoille.maantiepyörän väliltä, jarrut ja ns. osasarja ovat peräisin maastopyöristä ja 28 tuuman rengaskoko maantiepyöristä. Pyörät voivat olla kattavasti varusteltuja uutenakin. Kapeiden ja korkeiden renkaiden ansiosta hybridi soveltuu erityisesti kuntolenkeille sekä pitkille työ- ja asiointimatkoille. Laadukkaissa, vähintään noin 700–1000 € maksavissa hybrideissä on levyjarrut ja 27 tai 30 vaihdetta. Useimmat hybridit on nykyään varustettu joustokeulalla – joustokeulan kannattaa ehdottomasti olla lukittava. Fitnesspyörä on hybridistä jatkojalostettu suoratankoinen pyörä, joka on tarkoitettu sporttiseen maantieajoon.

Retkipyörä

Lähes mitä tahansa pyörää voi käyttää retkipyöränä. Erityisesti maastopyörää, hybridiä ja cyclocrossaria käytetään retkipyörien pohjana. Usein retkipyörät rakennetaan maastopyöristä, koska maasturit ovat tukevia ja niiden painopiste on matalalla. Retkipyöristä ja retkipyöräilystä kerrotaan lisää retkipyöräilysivullamme.

Esimerkki lastipyörästä: Bullitt Cargo Classic.Lastipyörä

Suomessa lastin eli tavaroiden tai toisten henkilöiden kuljettamiseen tarkoitettuja pyöriä on vielä vähän käytössä, mutta esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa tällaiset pyörät ovat yleisiä. Lastipyörällä voi kuljettaa isojakin tavaramääriä kätevästi ja turvallisesti. Lastipyöriä on monenlaisia, mutta yhteistä kaikille on tukeva runko ja tavaroiden kuljettamiseen tarkoitettu erillinen tila tai taso. Lisätietoja lastipyöristä löytyy esimerkiksi Tavarafillarista.

Esimerkki taittopyörästä: Dahon (Kuva: Wikimedia commons).Taittopyörä

Suomessa vielä harvinaiset taittopyörät ovat lisänneet suosiotaan maailmalla huimaa vauhtia. Pienen matkalaukun kokoiseen tilaan taittuva kevyt polkupyörä varustettuna hyvillä ajo-ominaisuuksilla on oiva väline esimerkiksi työmatkoihin, silloin kun osa matkasta kuljetaan julkisessa liikenteessä. Taittopyöriä on markkinoilla jo useita merkkejä, joista tunnetuimpia ovat brittiläinen Brompton ja hollantilainen Dahon.

Sähköavusteinen pyörä

Esimerkki sähköavusteisesta polkupyörästä.Sähköavusteisessa polkupyörässä eli pedelecissä ajaja saa apua sähkömoottorilta. Sähkömoottori sijaitsee tavallisesti joko etu- tai takanavassa tai se on kytketty keskiöön. Moottorin teho yhdistetään ajajan polkemiseen niin, että sähkömoottori käynnistyy kun ajaja alkaa polkea, ja pysähtyy kun ajaja lopettaa polkemisen tai pyörä saavuttaa tietyn nopeuden. Yamaha toi markkinoille ensimmäiset sähköavusteiset fillarit vuonna 1994. Sanoista PEDal-ELectric Cycle tuleva lyhenne pedelec lanseerattiin 1999. Lyhyessä ajassa sähköavusteiset polkupyörät ovat maailmalla lyöneet todella läpi. Etenkin ikääntyvät ja työmatkapyöräilijät ovat löytäneet pedelecit ajoneuvoikseen. Myös lastipyörässä sähköavusteisuus on usein oiva valinta.

Esimerkki nojapyörästä (Kuva: Wikimedia Commons).Nojapyörä

Nojapyörä on fillari, jossa pyörän kuljettaja istuu nojatuolimaisessa asennossa tai jopa makaa selällään. Nojapyörässä ajajan selkä on tuettu ja jalkojen suunta on eteenpäin, polkimet ovat suurin piirtein samalla korkeudella istuimen kanssa. Suurin osa nojapyöristä on pystypyörien tapaan kaksipyöräisiä, mutta kolmipyöräisyys on nojapyörissä suositumpaa kuin pystypyörissä. Kolmipyöräisyyden etuina on, että pysähtyessä ei tarvitse ottaa jalkoja polkimilta, ja että mäkiä voidaan nousta pienillä välityksillä ja raskaasti kuormattuna. Monet nojapyöräilijät ihmettelevät sitä, miksi polkupyörien valtavirta on kiikkeriä ns. pystypyöriä, kun noja-asennossa ajaminen on miellyttävämpää ja tehokkaampaa. Noja-asennossa polkemiseen saadaan koko kehon voima ja ilmanvastus on pienempi. Nojapyörillä on tehty polkupyörien nopeusmaailmanennätykset, mutta kansainvälinen pyöräilyliitto UCI kielsi ne omista kilpailuistaan jo vuonna 1934.