Arvokkaasti pukeutuneita seuralaisia vuodelta 1954.

JYPS on perustettu vuonna 1935. Tiettävästi JYPS on Suomen toiseksi vanhin pyöräilyseura. Alla Juha Pakarisen laatima katsaus JYPS:in alkuvuosien historiaan.

Timo Välimäki laatii parhaillaan yhdistykselle kattavaa historiikkia. Jos olet kiinnostumaan osallistumaan historiikin laadintaan tai sinulla on jotain soveltuvia historiamateriaaleja, niin ota yhteyttä: timo.j.valimaki (ät) jyu.fi tai  040 091 4275.


Jyväskylän Pyöräilyseuran alkuvuosien historiaa

(Koonnut Juha Pakarinen Keskisuomalaisen mikrofilmiarkistoista Jyväskylän yliopiston kirjastossa.)

Seuran perustaminen ja ensimmäisten vuosien toiminta huhtikuusta 1935

Pyöräily on yksi maamme vanhimmista urheilulajeista. Esim. Viipuriin pyöräilyseura perustettiin jo 1880-luvulla. Vilkkainta toiminta oli luonnollisesti eteläisessä Suomessa. Varsinaisen ”boomin” pyöräily koki 1930- luvun alkuvuosina, jolloin myös Jyväskylään perustettiin lajin erikoisseura.

1930-luvulle tultaessa pyöräilyn harrastustoimintaa oli jo Keski-Suomessakin, varsinkin Saarijärven seudulla. Jyväskylässäkin saattoi jo ainakin 1930- luvun alkuvuosina suorittaa erityisen pyöräilymerkin, jonka myöntämisen perusteena oli vähintään 300 kilometrin ajaminen ajokauden kuluessa. Kevättalvella 1935 alkoi muutama innokas pyöräilynharrastaja puuhata lajin erikoisseuraa Jyväskylään. Huhuja perustamisaikeista liikkui kaupungilla jo huhtikuun alkupuolella, kunnes sunnuntaina 16. huhtikuuta pidettiin seuran perustamiskokous Kauppalaisseuran talossa Jyväskylässä. Kokoukseen oli saapunut pyöräilyn harrastajia – joukossa myös naisia – erittäin runsaasti. KeskiSuomalaisessa kirjoitettiin kokouksesta seuraavaa:

”Avauspuheessaan herra V. Lehtiö selosti niitä syitä, joitten vuoksi kokous on kutsuttu koolle ja tehosti pyöräilyseuran tarpeellisuutta harrastuksen kehittämiseksi sekä kilpailu- että retkeilypyöräilyyn. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin herra V. Lehtiö ja sihteeriksi herra A. Lintinen. Kokous oli yksimielinen erikoisen pyöräilyseuran perustamisen tarpeellisuudesta ja päätökseksi tulikin, että seura perustetaan ja hyväksyttiin sen nimeksi Jyväskylän Pyöräilyseura. Jäsenmaksuksi määrättiin miehiltä 15 markkaa, naisilta 10 markkaa ja alle 16 vuotiailta 5 markkaa vuodessa, sekä kaikilta sisäänkirjoitusmaksua 5 markkaa seuraan liittyessään…” Uuden seuran sääntöjen vahvistaminen ja luottamushenkilöitten valinta suoritettiin perustavan kokouksen jatkokokouksessa seuraavana torstaina. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Veikko Lehtiö, varapuheenjohtajaksi Eero Veijo, sihteeriksi Erkki Meriö ja rahastonhoitajaksi neiti Kilpi. Johtokunnan muiksi jäseniksi valittiin T. Meriö, O. Nousiainen, Jaatinen, Salokangas, M. Niskanen ja Lintinen. Lisäksi valittiin tilintarkastajat, kilpailu- ja harjoitustoimikunta sekä jopa järjestysmiehet. Seuralla oli myös oma kalustonhoitaja, herra K.Suntioinen.

Paikkakunnan sanomalehden Keski-Suomalaisen urheilupakinoitsija ”Markku” kirjoitti kokouksesta seuraavaa: ”Pyöräilyseuran perustaminen paikkakunnallemme osoittautui kaivatuksi ja tarpeen vaatimaksi toimenpiteeksi siitä päättäen, että paikalle oli saapunut runsaasti asianharrastajia. Ilahduttavaa oli todeta, että kokouksessa oli myöskin naisia läsnä. Uskomme, että uusi seura starttaa reippaasti ja saa se aikaan harrastuksen elpymisen pyöräilyn alalla, niin kilpailujen kuin retkeilyn muodossa. Uuden seuran onkin syytä kiinnittää retkeilypyöräilyyn erikoista huomiota, sillä siten tehdään asialle parasta propagandaa, josta hyötyy myös kilpapyöräily…” Aivan erikoisesti ”Markku” korosti kirjoituksessaan seuraa kiinnittämään huomiota retkeilyyn ja yleensä harjoitteluun sekä hyvän yhteishengen luomiseen seuran sisälle.

Jyväskylän Pyöräilyseuran toiminta lähti ripeästi käyntiin. Oman puvun, rintamerkin ja viirin suunnitteleminen aloitettiin saman tien. Jäseniksi ilmoittautumisia otettiin vastaan Kirkkotorin yläkulmassa olleessa sanomalehtikioskissa. Jäsenhankinnan tehostamiseksi kaupunki ja sen lähiseutu jaettiin kolmeen piiriin, Taulumäkeen, Tourulaan ja varsinaiseen kaupunkiin. Piireihin valittiin kuhunkin oma jäsenhankkija, joille jäseniksi aikovien oli ilmoittauduttava. Myös käytännön harrastustoiminta käynnistettiin nopeasti.

”Harjoitusretkien” järjestäminen aloitettiin jo huhtikuun lopulla. Aina sunnuntaisin kello 8.00 kokoonnuttiin Kauppakadun ja Puistokadun kulmaan, josta sitten lähdettiin ajamaan yhdessä päätettyyn suuntaan. Pyöräilyharrastusmerkkien suorittamisen järjestäminen annettiin uuden erikoisseuran vastuulle. Seura järjesti suoritusvihkoja paikkoihin, ”joissa pyöräilijöillä on tilaisuus saada kahvia ja virvokkeita kootakseen voimia paluumatkaa varten”. Vuoden 1935 kesällä suoritusvihkoja oli Laukaassa Kulmalan kahvilassa, Oravasaaressa Toivakan tien varressa olleessa Puuran talossa, Muuramessa Lindroosin kahvilassa, Kuohulla Mäkisen kahvilassa ja Puuppolassa Laukialan talossa eli Puuppolan postitoimistossa. Jyväskylässä oli maaseutulaisia varten suoritusvihko Palomäen kahvilassa. Lisäksi seura järjesti yhteisiä retkeilyjä mainittuihin paikkoihin.

1920- ja 1930- luvuilla järjestettiin ympäri Suomea suuren suosion saavuttaneita kaupungin ympärijuoksuja, joihin osallistuttiin puulaakijoukkuein. Vuoden 1935 Jyväskylän ympärijuoksu suunniteltiin pidettäväksi toukokuun puolivälissä. Kylmiä keväitä oli silloinkin, sillä myöhässä olleen kevään vuoksi juoksua jouduttiin siirtämään jonkin verran eteenpäin. Myös Pyöräilyseura osallistui juoksuun. Seuran karsinnat järjestettiin Tourulassa kivääritehtaan luona. Toukokuussa osallistuttiin myös Jyväskylä-Saarijärvi-ajoon. Urheilupakinoitsija ”Markku” propagoi pyöräilyn puolesta. ”Huhtikuun lopulla hän kirjoitti ”Urheilumaailma”-palstalla seuraavaa: ”Voi yhden kerran sentään, kun pyöräily on hauskaa. Sitä emme huomanneetkaan silloin, kun yleisurheilu oli kaikki kaikessa. Mutta nyt senkin asian tiedämme ja aikomuksemme on alkavana kesänä polkea entistenkin laiminlyöntien edestä. Ei peräti lujaa – mikä varsinaisille kilpapyöräilijöille rauhoitukseksi sanottakoon – vaan hissun kissun. Tiet eivät vielä ole aika hyvässä pyöräilykunnossa, mutta siinähän sentään menettelevät, kun ei välitä. Koettakaapa toisetkin miltä pyöräily maistuu ellette jo ennen ole saaneet ”pyöräilykärpäsiä”.

Sitten viime jäsenkirjeen löysimme Jyväskylän Pyöräilyseuran toistakymmentä vuotta kadoksissa olleen pienen, mutta hyvin säilyneen arkiston. Koska sieltä löytyi paljon mielenkiintoista tietoa mm. pyöräilystä Jyväskylässä ennen seuramme perustamista sekä JYPS:in perustamiseen liittyvää muistitietoa, päätin täydentää näiltä osin viime jäsenkirjeessä ollutta kirjoitelmaani. Kirjoitelma pohjautuu Veikko Lehtiön käsikirjoitukseen: ”Katsaus Jyväskylän Pyöräilyseuran 50-vuotisen taipaleen alkuvuosiin”.

Aika ennen seuran perustamista

Ensimmäiset uutiset ”welosipeedistä” ovat Suomessa jo vuodelta 1869. Tänä vuonna rakennutti Tammelassa Jokioisten kartanon herra E. Brehmer polkupyörän, jolla ajeli kyläläisten suureksi ihmeeksi. Samana vuonna esitteli myös sorvari F. Paulin Helsingin Seurahuoneella tekemänsä polkupyörän. Ensimmäiset pyöräkilpailut pidettiin Helsingissä jo vuonna 1884. Uusi keksintö sai pian kannattajia laajemmaltikin ja polkupyörät löysivät tiensä myös sisämaahan. Jyväskylässä polkupyörät piti alkuun tilata kauppiaan kautta, jos sellaisen aikoi hankkia. Vasta vuonna 1894 saattoi kaupungissamme ostaa polkupyörän suoraan myymälästä. Maamme ensimmäiset ”pyöräilyklubit” – joita alkoi syntyä pian polkupyöräilyn alettua – olivat etupäässä ruotsinkielisiä, sillä siihen aikaan polkupyörän hankinta oli mahdollinen korkean hintansa takia vain säätyläisille, ja hehän olivat etupäässä ruotsinkielisiä. Jyväskylässä ”klubin” perustaminen tapahtui vuonna 1890. Tänä vuonna eräät asian harrastajat pitivät iltamat, joissa tunnetut henkilöt maisteri W. Parviainen, kirjailija T. Pakkala ja maisteri Gummerus esittivät pyöräilyaiheisia ohjelmia. Tämä iltama oli kutsuttu koolle Keski-Suomen Pyöräily-yhdistyksen nimissä, joten sitä voitaneen pitää Jyväskylän ensimmäisenä pyöräilyseurana. Luultavasti tästä seurasta jotkut tietoteokset käyttävät virheellisesti nimeä Jyväskylän pyöräilyklubi, minkä nimistä seuraa täällä tuskin oli. Polkupyöräyhdistyksen toiminnasta ei ole juuri muita tietoja, kuin että kesällä 1891 seitsemän henkeä teki pyöräilyretken Kuopioon, mikä saattoi olla uuden seuran järjestämä.

Vuonna 1897 oli paikallisessa sanomalehdessä ilmoitus, jossa kehotettiin saapumaan Taulumäelle polkupyöräkilpailuihin ja kilpailujen jälkeen kokoontumaan Rantapuiston ravintolaan palkintojen jakotilaisuuteen ja keskustelemaan pyöräilyseuran perustamisesta paikkakunnalle. 14 kilometrin kilpailun voitti kirjakauppa-apulainen V. Antikainen. Rantapuistossa päätettiin taas perustaa uusi pyöräilyseura, jonka nimeksi tuli Jyväskylän Polkupyörä Yhdistys. Näin oli perustettu jo toinen pyöräilyseura paikkakunnalle. Tämäkin seura teki seuraa edeltäjälleen ja hukkui historian hämärään, sillä sen toiminnasta ei ole juurikaan jäänyt tietoja.

Seuraavat polkupyöräkilpailut järjesti vuonna 1898 Keski-Suomen nuorisoseura. Se järjesti kilpailuja vielä useina vuosina, kunnes WPK:n urheiluseura otti pyöräilyn ohjelmaansa ja järjesti kiertopalkinnonkin asian edistämiseksi. Vuonna 1913 oli kyseisellä WPK:n Urheiluseuralla kokous, jossa jäsenet halusivat perustaa naisosaston, mutta siihen ei suostuttu. Urheilijat närkästyivät päätöksestä ja erosivat perustaen uuden seuran Jyväskylän Kisa Toverit, joka otti sen jälkeen pyöräilyn ohjelmaansa. Tätä kesti aina vuoteen 1935 saakka, jolloin perustettiin jälleen uusi pyöräilyseura, jo kolmas.

Jyväskylän Pyöräilyseura perustetaan vuonna 1935

Vuonna 1934 oli ”villi” poikajoukko ajellut kilpaa keskenään Seppälänkankaalla ja Kankaan paperitehtaan muuntajan luona olevalla kolmiolla. Tällöin heräsi ajatus pyöräilyseuran perustamisesta, mutta toimenpanijaa ei löytynyt. Pojat kertoivat aikeestaan Veikko Lehtiölle, joka lupasi tulla porukkaan, kunhan sai kauppakoulun päätökseen.

Kirkkopuiston kulmalla vastapäätä Keskisuomalaista myi aikakauslehtiään Lauri Borman. Hän oli äärettömän kiinnostunut pyöräilystä, ja hänen luonaan oli poikien tapana kokoontua pohtimaan pyöräilyasioita. Keväällä 1935 päätettiin sitten panna toimeksi. Koska uuden seuran perustamisesta kiinnostuneet pojat eivät olleet mistään seurasta irtaantuneita eivät he olleet perillä mistään seuratoiminnasta. Koska tiedettiin, että Raul Hellberg oli mestaripyöräilijä, päätettiin kysyä neuvoa häneltä. Vastaukseksi Hellbergiltä saatiinkin innostava kirje ja SVUL:n seurojen mallisäännöt. Seuraava tehtävä oli vuokrata tilat Kauppalaisseuralta ja sen jälkeen marssittiin Keskisuomalaisen toimitukseen hattu kourassa pyytämään buffia. Siellä hankkeeseen suhtauduttiinkin suopeasti ja lehteen tehtiin aikeista uutinen, jossa kehotettiin saapumaan joukolla perustamaan uutta seuraa.

Veikko lehtiö kirjoittaa: ”avasin kokouksen tuolloin huhtikuun 14 p:nä ja jouduin myös kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi valittiin Aimo Lintinen. Kokouksessa oli läsnä noin 50 henkeä. Asiasta keskusteltiin ja muutamia puheenvuoroja käytettiin, joissa yritettiin jopa sisällyttää ohjelmaan muitakin urheilumuotoja. Ne onneksi torjuttiin. Seura päätettiin yksimielisesti perustaa. Kun sitten tuli kysymys siitä, mihin liittoon liityttäisiin, oli joltain taholta ilmeisesti komennettu paikalle junttasakki, joka yritti saada uusi seura liitetyksi TUL:oon. Epäilykseni johtuivat siitä, että porukka oli melko tiiviissä ryhmässä salin vasemmassa takanurkassa salin takaa katsottuna. Heille ilmeisesti tuli laskuvirhe, kun kokouksen osanottajamäärä olikin niin suuri. He jäivätkin pahasti vähemmistöön…”.

Toimintaa 1930-luvun lopulla

Seuran jäsenmäärä nousi heti perustamisen jälkeen noin 60:een ja oli parhaimmillaan jo yli 200. Toiminta aloitettiin ripeästi oikein ”nuoruuden innolla”. Jo heti kuukausi seuran perustamisen jälkeen oli ensimmäinen edustustehtävä seuran puolesta. SVUL:n Keski-Suomen piiri järjesti piirikunnallisen 64 kilometrin ajon Jyväskylä-Saarijärvi. Seurasta osallistui 14 ajajaa ja vain Pakkalalla oli kilpapyörä, Koskisella retkeilypyörä ja muilla tavallinen polkupyörä. Keli oli sateinen ja raskas. Silti seuramme ajajat saavuttivat 21 päisessä kilpailijajoukossa sijat 6 (Tauno Koskinen), 7 (Arvid Pakkala) ja 10 (Väinö Lehtiö). Kolme miestä kymmenen joukossa oli hyvä saavutus niillä välineillä, kun Saarijärven ja Vihtavuoren miehillä oli kilpapyörät. Myöskin piirinmestaruuskilpailuissa 1 ja 10 kilometrin rata-ajoissa Tapio Meriö voitti piirinmestaruuden molemmilla matkoilla.

Kilpailu ja merkkisuorituskokeita järjestettiin useita. Jopa naisetkin uskaltautuivat kilparadalle. Ensimmäisen naisten 5 kilometrin ajon voitti Hellin Virén (myöh. Vireaho). Retkiä tehtiin kaikkiin lähipitäjiin, jopa kaksipäiväisiäkin. Myös jäsentenvälisiä hiihtokilpailuita ja hiihtoretkiä järjestettiin talviohjelmaksi. Vuosi 1936 muodostui sotaa edeltäneeltä ajalta ehkä vilkkaimmaksi.

Oli paljon kilpailuita ja osallistuttiin toisten kilpailuihin. Lisäksi tehtiin pitkä kymmenpäiväinen retki Helsinkiin. Meno tapahtui Tampereen- Hämeenlinnan kautta ja paluu Porvoon-Lahden kautta. Retkelle osallistui 15 ajajaa, josta kuusi oli naisia. Matkaa taitettiin kahdessa ryhmässä, joista ensimmäistä johti Lauri Borman ja toista Eino Hinkkanen. Retken suunnittelijana ja johtajana oli Väinö Lehtiö. Helsingissä vietettiin kaksi päivää tutustuen museoihin, eduskuntataloon, Korkeasaareen, Stockmanniin, Pauligin toimitiloihin ym. Porvoossa käytiin ajan henkeen sopivasti Runebergin kotona ja Lahdessa Yleisradion asemalla ja Mallasjuoman tehtailla. Matkaa kertyi kaikkiaan 756 kilometriä ja retkeilijäin yhteinen ajokilometrimäärä oli 11 745 kilometriä, joten retki oli pisin siihen asti tehdyistä.

Kun JPS [huom. seuramme alkuperäinen lyhennys, JYPS on myöhempää perua] oli tehnyt aloitteen Pyöräilyliitolle pyöräilyretkeilymerkin aikaansaamiseksi ja se myös hyväksyttiin, sai seuran jäsenet retkensä ansiosta ensimmäiset ko. merkit Suomessa. Suurin kirjoihin viety kilometrimäärä kesän aikana oli Hellin Vireahon 2073 kilometriä. II ja III luokan luokkamerkkejä suoritettiin kymmenkunta ja harrastajamerkkejä toista sataa, joista lunastettiin 66 kpl. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko maassa ajettiin 77 merkkiä, joten muualle Suomeen merkeistä tuli 11, JPS:lle loput. Lisäksi Propagandamerkkejä suoritettiin yli 200 kpl.

Piirinmestaruuskilpailuissa pärjättiin hyvin. Mestaruuksia tuli useita. A. Pakkala saavutti nuorten kilometrin rata-ajossa piirinmestaruuden sekä K. Hakanen nuorten 50 kilometrillä ja Mauri Salokangas 10 kilometrin rata-ajossa ja 4 kilometrin joukkueajossa. Joukkueen aika (19,27?) oli vielä ainakin vuonna 1985 voimassaoleva piirin ennätys. Vielä mainittakoon, että perustettiin retkeilyä varten erityinen JPS:n Retkeilijät -niminen retkeilykerho, joka liittyi jäseneksi Suomen Opintoretkeilykerhojen Liittoon, jonka järjestämillä kursseilla V. Lehtiö suoritti retkeilyjohtajakurssin. Kerhon puuhamiehinä olivat Hinkkanen ja Borman.