Esittelyssä seuran luottokuvaaja Touho Häkkinen
Seuran jäseniä, toimihenkilöitä ja muita mielenkiintoisia persoonia esittelevä juttusarja saa jatkoa Touho Häkkisestä. Touho Häkkinen on kuvannut JYPS:in tapahtumia jo useiden vuosien ajan mukanaan useimmiten Aikku-koira.
Kuka olet?
Touho Häkkinen. Vaajakosken poikii jo viime vuosituhannelta!
Miten päädyit pyöräilyharrastuksen pariin?
Suunnistus- ja hiihtokilpaharrastuksen seurauksena. Juoksu ei soveltunut selkävaivojen myötä kovaan kesäharjoitteluun, joten korvaavana reeninä pyöräily astui harrastuksiin mukaan. Siitä lähtien ketjua on riittänyt pyörittämiseen!
Kuvaat paljon fillaritapahtumia. Mikä kuvaamisesta tekee mukavaa ja minkälaisista tilanteista saa useimmiten parhaimmat kuvat?
Hauskinta fillaritapahtumissa kuvaamisessa on kavereiden kannustaminen ja miksei ”kuittaileminenkin”! Mukavaa siinä on erilaisten kuvauspaikkojen etsiminen ja mielikuvaharjoittelu: tuleeko tapahtumia (ajovirheitä, kaatumisia yms.) siinä paikassa vai meneekö kaikki kuin kiskoilla. Joissain maratonkisoissa tulee kyllä itselle puutuminen, kun kisat kestää esim. 8 tuntia. Parhaisiin kuviin tarvitaan ripaus tai hyppysellinen onnea mukaan. Aidot ilmeet ja vauhti yms. tekee usein hyvän kuvan. Kuvaus on vangitsemista silmänräpäyksessä. Suurin osa kuvista on perusajoa, mutta mahdollisemman monesta yritän saada kuvan talteen ja muiston kyseisestä tapahtumasta kotiin viemiseksi.
Mitä pyöräilyn lajeja itse harrastat?
Hyötypyöräilyä, pyöräsuunnistusta, maantiepyöräilyä ja maastopyöräilyä. Muissa kuin hyötypyöräilyssä tulee joitain kilpailunomaisia tapahtumia kierrettyä hikipäissäänkin… vaihtelevalla menestyksellä!
Millaisella fillarilla ajat?
Silmäteräni on vm. 1987 Colnago Master -maantiekilpapyörä, joka saa vuosi vuodelta enemmän ihastusta ja huomiota tienpäällä. Kenties sopivasta runkokorkeudestaan 65 cm (miestenpyörä) ja muutama ”väkisinostajakin” kesäisin ilmaantuu kuin tyhjästä havittelemaan harvinaisuuttani. Maastopyöränä palvelee Trekin 9.9 EX -täysjousto kolmatta tai neljättä vuotta. Luotettava sotaratsu!
Mikä on parasta pyöräilyssä?
Vapaus, vauhdin hurma (vaikka Touho epäileekin toimituksen epäilevän vauhdinhurmaa hänen kunnollaan!) sekä parempi maisemien vaihtuvuus kuin jalkalenkillä!
Hauskin pyöräilymuisto?
Koiruuteni kanssa fillarilenkit. Eli sadat++ Aikun kanssa tehdyt pyöräretket niin Hangon mäntykankailla kuin Kuusamon karhunkierroksen fillaroinnit ym ym…
Toinen ”muistorikas” tapahtuma oli Turkissa fillarointi Antaliasta Istanbuliin ja varsinkin jälkilöylyt linja-autokyydin jälkeen Istanbulista Antaliaan. Kuski pakkasi ja teloi pyöräni hajalle! Korvausasioista käytiin kevyt kenttäväittely päätepysäkillä. Kuski ei puhunut yllättäen suomea enkä vastaavasti inglisiä enkä turkkia haastellut, mut hihasta roudasin kuskin ja rikkinäisen pyörän korjaamolle. Odotettiin ”melkein” rauhassa korjaus loppuun ja kuski maksoi. En tiedä oliko osuutta n. 30 cm pituusylivoimasta, mutta hyvät aplodit sain muilta matkustajilta kumminkin!!
Mitä haluaisit vielä kertoa lukijoille?
Saako lähettää terveisiä?
Saat lähettää!
Terveisiä 🙂
