Lausunto jalankulkuun, pyöräilyyn ja liikenteen rauhoittamiseen liittyvien säädösten muutosehdotuksista
Jalankulkua, pyöräilyä ja liikenteen rauhoittamista koskeviin liikennesäädöksiin ehdotetaan muutoksia. Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut muistion ehdotusten pohjaksi. Muistio ja muutosehdotukset löytyvät täältä. Olemme tänään 18.1.2010 jättäneet seuraavan lausunnon muistiosta ja lakimuutosehdotuksista:
Jalankulkuun, pyöräilyyn ja liikenteen rauhoittamiseen liittyviin liikennesääntöihin suunnitellaan muutoksia. Vaikkei meiltä ole suoraan lausuntoa pyydetty, päätimme lyhyesti kommentoida ehdotuksia – lausuntopyyntöähän ei ole lähetetty yhdellekään suoranaiselle pyöräilyn edunvalvontataholle. Suomessa ei vielä ole pyöräilyn valtakunnallista edunvalvontajärjestöä, joten ainakin Tampereen ja Helsingin polkupyöräilijät sekä edustamamme Jyväskylän Pyöräilyseura ry harjoittavat myös valtakunnallista pyöräilyn edunvalvontaa. Olemme tutustuneet muutosehdotuksiin ja pidämme niitä yleisesti ehdottomasti oikean suuntaisina. Kannatamme erityisesti ns. pyörätaskujen ja autoille yksisuuntaisilla kaduilla molempiin suuntiin pyöräilemisen sallimista. Kannatamme myös ehdotusta, ettei pyöräilyä jalkakäytävillä pidä jatkossakaan sallia. Pyöräily ajoradalla viereisestä pyörätiestä huolimatta pitäisi sen sijaan sallia. Alla on esitelty tarkempia kommentteja erityisesti pyöräilyyn liittyviin muutosehdotuksiin.
JALKAKÄYTÄVÄN MÄÄRITELMÄ
Muutosehdotus on kannatettava.
PYÖRÄILY JALKAKÄYTÄVILLÄ
Pyöräilyä jalkakäytävillä ei pidä mielestämme jatkossakaan sallia. Pyöräily ja jalankulku ovat eriäviä liikennemuotoja, ja niillä on suuresti erilaiset tarpeet. Pyöräilijä liikkuu helposti 20–30 km/h, kun taas jalankulkijan keskimääräinen vauhti on luokkaa 5 km/h. Näin jalankulun ja pyöräilyn erotteleminen omille väylilleen vähintään kaikilla merkittävimmillä liikennereiteillä on perusteltua. Kaupunkien keskusta-alueilla, joille ei mahdu erillisiä pyöräteitä, kannattaa toteuttaa pyöräkaistoja autoteiden yhteyteen – nopeudellisesti autot ja pyörät ovat kaupunkialueilla lähempänä toisiaan kuin pyörät ja jalankulkijat. Jos pyöräily autojen lähellä koetaan turvattomaksi, kannattaa ennemmin pyrkiä selkeästi merkittyjen pyöräkaistojen toteuttamiseen, autojen nopeuksien alentamiseen, autojen määrän vähentämiseen, pyöräkaistojen toimivaan talvikunnossapitoon ja turvallisiin risteysratkaisuihin kuin pyöräilijöiden siirtämiseen jo ennestään ahtaille jalkakäytäville.
Tässä kohdassa kannattaa kiinnittää huomiota turvattomuuden tunteen ohella toiseen laajaan taustaongelmaan, joka suuresti aiheuttaa jalkakäytävillä pyöräilemistä. Nykyisin pyöräteitä toteutetaan aivan liian usein vain kortteli tai muu lyhyt pätkä kerrallaan. Näin pyöräilyreitit eivät monilla osuuksilla ole luontevia, jatkuvia ja pyörän päältä selkeästi havaittavia, vaan ajoreitti voi pomppia sekavasti autotiellä, yhdistetyllä kevytväylällä ja erotetulla pyörätiellä – sekä jalkakäytävällä. Jalkakäytävillä pyöräileminen on usein erittäin ymmärrettävää, jos ja kun pyöräreitti ei muuten ole jatkuva ja looginen. Pyöräilyä ei kuitenkaan pidä siirtää jalkakäytäville, vaan pyrkiä yhtenäisten ja myös pyörän päältä selkeästi havaittavien pyöräteiden ja -kaistojen toteuttamiseen. Tämä on sekä turvallisempi että sujuvan ja nopean pyöräilyn kannalta parempi vaihtoehto.
PYÖRÄTIELIIKENNEMERKIN VAIKUTUSALUE, PYÖRÄTIEN JATKE
Mielestämme pyörätie jatkuu pyörätie-liikennemerkin kohdalta niin pitkälle, kunnes selkeästi tiemerkinnöillä tai liikennemerkeillä osoitetaan pyörätien päättyvän. Jos edellä oleva väylä näyttää ajettavalta eikä pyörätien päättymisestä ilmoittavia selkeästi ymmärrettäviä merkkejä ole, normaali tieliikennelainsäädännön yksityiskohtia tuntematon pyöräilijä yleensä jatkaa matkaansa vaikka sitten laissa jalkakäytäväksi määritellyllä väylällä. Nykyistä selkeämpiä merkintöjä ja käytäntöjä kaivataankin osoittamaan pyörätien päättymistä. Pyörätien muuttumista jalkakäytäväksi ei välttämättä voida yksiselitteisen selkeästi osoittaa jalkakäytävän liikennemerkillä. Ongelmana on muun muassa se, että jalkakäytävämerkkejä sijoitetaan käytännössä hyvin vaihtelevilla tavoilla: jalkakäytävämerkki voi olla lähes missä vain useamman kymmenen metrin alueella. Vähintään merkkien sijoittamiseen kaivattaisiin siis nykyistä yhtenäisempää käytäntöä. Jalkakäytävän alkamisesta tiedottamista voidaan tehostaa myös maalaamalla aina jalkakäytävän kuva asfalttiin heti jalkakäytävän alkuun.
Kannattaa myös erittäin vakavasti harkita pyörätien loppumisesta kertovan virallisen liikennemerkin ottamista käyttöön. Merkki on jo yleisesti käytössä muualla Euroopassa. Liikennesääntöjen pitää ohjata kehitystä yhä enemmän siihen suuntaan, että pyöräilijät – autoilijoiden tavoin – saavat jo ajaessaan tietoa tulevista liikennejärjestelyistä, kuten vaikkapa juuri pyörätien päättymisestä. Näin pyöräliikenne sujuvoituu ja turvallistuu, kun pyöräilijä voi etukäteen suunnitella ajolinjansa esimerkiksi risteyksessä, eikä enää itse risteyksessä tarvitse miettiä väylän jatkuvuutta. Nykyisin jalkakäytävällä ajamisen huomaa erittäin usein vasta ajettaessa itse jalkakäytävällä. Ehdotamme siis pyörätien päättymisestä kertovan liikennemerkin ottamista käyttöön. Vastaavasti merkkinä voidaan käyttää myös lisäkilpeä ”pyörätie päättyy”.
Haaste merkitä pyörätien päättyminen liittyy myös edellä käsiteltyyn pyöräteiden ja -reittien epäyhtenäisyyteen. Pitää ehdottomasti pyrkiä mahdollisimman yhtenäisten ja myös pyörän päältä helposti havaittavien pyöräteiden ja -kaistojen toteuttamiseen – näin pyöräteiden päättymisiä tarvitsee merkitä mahdollisimman vähän.
Ehdotus pyörätien suojatiejatkeen merkitsemisestä on kannatettava. Vilkasliikenteisimmissä risteyksissä kannattaa ehdottomasti maalata pyörätie samalla kertaa punaisella tai muualla selkeästi erottuvalla värillä.
Ehdotus pysäyttämis- ja pysäköintikiellon sitomisesta pyörätien jatkeeseen on kannatettava.
PYÖRÄTUNNUKSEN KÄYTTÖ, AJOKAISTANUOLI
Ehdotus ajokaistanuolen käytön lisäämisestä on sinänsä kannatettava, mutta periaatteessa ajokaistanuolten pitäisi olla monin paikoin turhia, koska sama informaatio voidaan välittää myös ajorataan maalatulla pyörätunnuksella. Nykyään Suomessa kaksisuuntainen pyörätie merkitään yleensä yhdellä isolla pyörätunnuksella – siis kirjaimellisesti tulkittuna loogisesti väärin yksisuuntaiseksi. Yksisuuntainen pyörätie tai -kaista pitäisi merkitä näin, ja kaksisuuntainen pyörätie pitäisi merkitä kahdella vastakkaisiin suuntiin sijoitetulla pyörätunnuksella. Ajokaistanuolta pitäisi tarvita vain pyörätunnusten käytön tehostamiseen tarkkaan harkituissa paikoissa kuten hankalissa risteyksissä, tunneleissa ja jyrkissä mutkissa. Tämä on myös yleinen kansainvälinen käytäntö.
Ehdotamme siis lain korjaamista siten, että kaksisuuntainen pyörätie on aina merkittävä kahdella pyörätunnuksella, ja yksisuuntainen yhdellä pyörätunnuksella.
Pyörätunnuksen nykyistä laajempi käyttäminen on kannatettava ehdotus. Tähän kytkeytyvä ns. pyörätaskun ottaminen käyttöön on myös ehdottomasti kannatettavaa. Oikein toteutetut ja hallitusti käyttöön otetut pyörätaskut sujuvoittavat pyöräilyä ja tekevät risteyksissä ajamisesta olennaisesti nykyistä turvallisempaa, kun pyöräilijät odottavat valojen vaihtumista selkeästi autoilijoiden näkökentässä. Pyöräkaistallisten katujen liikennevalo-ohjatuissa risteyksissä pyörätaskun toteuttamisen pitäisi olla pakollista. Pyörätaskut pitäisi sallia myös kaduilla, joilla ei ole pyöräkaistaa – näin pyöräilijöiden ryhmittyminen ja risteyksissä ajaminen olisi helpompaa pyöräkaistasta riippumatta. Nämä muutokset pitäisi kirjata myös lakiehdotukseen.
Muistion sivulla 8 sijaitseva kohta TLA 36 a kannattaa kirjoittaa uudelleen ja esitettyä selkeämpään muotoon. Nykyiselläänhän siinä lukee:”Ryhmittymiseen kääntymistä varten saavat pyöräkaistaa käyttää kaikki ajoneuvot. Pyöräkaistaa saa käyttää myös kiinteistölle, pysäköintipaikalle ja linja-auton pysäkilleajoa varten.” Tätähän voi tulkita niin, että autoilija saa käyttää pyöräkaistaa ryhmittymiseen myös risteyksessä – tämä taas tekisi ns. pyörätaskusta hyödyttömän. Myöskin kiinteistöille, pysäköintipaikoille ja linja-autopysäkeille ryhmittymisen sallimista kannattaa harkita erittäin tarkasti. Jos autot käyttävät pyöräkaistaa säännöllisesti ryhmittymiseen, tämä voi tehdä pyöräkaistoista hyödyttömiä.
PYÖRÄILY YKSISUUNTAISELLA KADULLA
Kannatamme ehdotusta pyöräilyn sallimiseksi molempiin suuntiin autoille yksisuuntaisilla kaduilla.Yksisuuntaiset kadut tosiaan pidentävät pyöräilymatkoja sekä varmuudella lisäävät jalkakäytävillä ajamista. Yksisuuntaisilla kaduilla myös pyöräillään autojen ajosuuntaa vasten jo nykyisin. Toinen tämän tekstin kirjoittajista asuu yksisuuntaisen kadun varrella, ja kadulla pyöräillään yleisesti sekä jalkakäytävällä että molempiin suuntiin ajoradalla.
Yksisuuntaisilla kaduilla molempiin suuntiin pyöräilemisen salliminen kannattaa toteuttaa hallitusti. Katuosuudet, joilla käytäntöä sovelletaan, pitää valikoida tarkasti, ja merkintöjen on oltava selkeitä ja kattavia. Kaksisuuntaisen pyöräilyn toteuttaminen jollain katuosuudella ei kuitenkaan välttämättä ole mitenkään vaikeaa. Helpoimmillaan kaksisuuntainen pyöräily toteutetaan vain asentamalla yksisuuntaiselle kadulle kaksisuuntaisen pyöräilyn sallimisesta kertovat lisäkilvet ja maalaamalla ”väärään suuntaan” pyöräileville pyöräkaista tien oikeaan reunaan. Autojen parkkipaikkojakaan ei välttämättä tarvitse poistaa kadun varrelta. Autojen ryhmittymisongelma vasemmalle käännyttäessä vältetään vähintään sulan maan aikana sillä, ettei autoilija saa kääntyessään ryhmittyä pyöräkaistalle. Esimerkiksi meiltä löytyy myös mallikuvia toimivasti toteutetuista pyöräilijöille kaksisuuntaisista yksisuuntaisista kaduista.
Kaksisuuntaisen pyöräilyn sallivalle kadulle ehdotetaan 30 km/h:n enimmäisnopeusrajoitusta. Ehdotettu nopeusrajoitus on toimiva, jos ja kun katuja, joilla on tämä nopeusrajoitus, lisätään nykyisestä. Pitää pyrkiä siihen, että saman katutilan käyttäjät, eli tässä tapauksessa autot ja pyöräilijät, liikkuvat mahdollisimman samaa vauhtia. Tämä tuo myös kilpailuetua pyöräilylle ja on olennaista pyöräilyn edistämisessä.
PYÖRÄTIETÄ OSOITTAVAN LIIKENNEMERKIN VELVOITTAVUUS
Emme kannata muistiossa mainittua ehdotusta pyörätietä osoittavan liikennemerkin velvoittavuudesta. Käytännössä suuri osa nykyisistä pyöräteistä on säännölliseen, sujuvaan, vauhdikkaaseen, talviaikaiseen tai raskaiden tavaramäärien kanssa pyöräilemiseen kelvottomassa kunnossa. Pyöräteillä liikkuu jalankulkijoita, ja viereiset autotiet ovat valitettavan yleisesti pyöräteihin verrattuna johdonmukaisemmin linjattuja, suorempia, tasaisempia, esteettömämpiä, tarkemmin aurattuja, pinnoitteeltaan paremmassa kunnossa ja kattavammin opastettuja sekä reunakiveyksettömiä. Esimerkiksi pyörälaukkujen tai lastenistuimen kanssa, kovilla hyvin rullaavilla rengaspaineilla, vierailla paikkakunnilla tai maantiepyörällä on usein käytännössä mahdoton ajaa pyörätiellä turvallisesti ja pyörää särkemättä. Siihen asti, kunnes kaikki pyörätiet saadaan ajettavaan kuntoon, pitää pyörätietä osoittavan liikennemerkin velvoittavuus poistaa. Tätä eivät myöskään suinkaan vaadi vain muistiossa kirjoitetusti ”monet nopeasti liikkuvat”, vaan kaikki säännöllisesti pyöräilevät ja väyliä oikeasti käyttävät ihmiset.
Wienin sopimus ei myöskään saa olla este pyöräilyolosuhteiden järkevälle kehittämiselle – ja monissa maissa tästä sopimuksesta jo poiketaan. Velvoittavaa pyörätieliikennemerkkiä voitaisiin jatkossakin käyttää erityistilanteissa kuten liikenteellisesti kaikkein vaarallisimmiksi tulkituilla osuuksilla.
Teemu Tenhunen
Puheenjohtaja
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry
Esa Rantakangas
Sihteeri
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry
