Kauden avajaiset ja mökkitalkoot 28.5.2010

Kausi on jo hyvästi polkaistu käyntiin, joten luvassa on perjantai-illan ratoksi viralliset kauden avajaiset saunomisen, hyvän ruuan ja seuran merkeissä JYPS:in mökillä klo 18.00 alkaen. Paluu kaupunkiin illan hämärtyessä, fiiliksen mukaan.

Saunan lämmetessä ja illan iloksi voitaisiin porukalla kunnostella mökkiä ja pihapiiriä (tarpeiden mukaan) – pientä siistausta ja muuta talven jälkeistä puuhastelua riittänee aina. Myös johtokunta kokoustanee alkaneen kauden asioiden merkeissä illan aikana.

Paikalle saa saapua joko omatoimisesti pyörällä tai autolla oman aikataulun mukaan tai yhteiskyydeillä Aren aukiolta klo 17.30. Jos tiedät tulevasi autolla ja kyydissäsi on vapaata tilaa, koukkaa Aren kautta ja ota mahdollisia kyytiläisiä matkaseuraksesi. Ajo-ohjeita saa tiedustella mökkivastaavalta tai puheenjohtajalta (kts. kohta yhteystiedot).

Olet seuralaisena erittäin lämpimästi tervetullut nauttimaan kevätillasta keralla lämpimän saunan, kauniin luonnon ja makoisten herkkujen!

Näkymisiin perjantaina!

Avustajaksi 13.6.2010 Marathon Laajavuoreen?

MTB Marathon Cup Laajavuori järjestetään sunnuntaina 13.6. klo 12–n. 17. Kilpailuun odotetaan 150–200 osallistujaa. Lisätietoja kisasta löytyy täältä.

Tapahtuman järjestämiseksi tarvitaan vielä työntekijöitä mm. seuraaviin tehtäviin:

  • kilpailukeskusavustajia klo 9–12
  • juoma- ja ruokahuoltoavustajia klo 10–17
  • kierroslaskijoita/maaliavustajia klo 11:30–17
  • reittivalvojia klo 11:30–17

Työntekijät ohjeistetaan, kilpailupaikkoihin tutustutaan ja aikataulut viimeistellään perjantaina 11.6. klo 18–20 Laajavuoressa. Kokoontuminen Laajarin terassilla/kahviossa. Kahvitarjoilu!

Työntekijöille tarjotaan kisan aikana ruuat ja juomat. Jokainen saa myös seuralippiksen tai seurateepaidan. Lisäksi maksetaan järkevät matkakulut tapahtumapaikalle.

Mukaan voi ilmoittautua seuran puheenjohtajalle!

Lausunto Jyväskylän kaupungin periaatteisiin reunatukien käytöstä

Jyväskylän kaupungin reunatukien eli tuttavallisemmin reunakiveysten (joita käytetään ajoratojen ja kevytväylien liittymäkohdissa) käyttämisperiaatteisiin suunnitellaan muutoksia. Meiltä on pyydetty lausuntoa suunniteltuihin käyttöperiaatteisiin, ja olemme jättäneetkin lausunnon 18.5. Lausunto löytyy pelkkänä tekstinä alta tai pdf-muodossa kuvien kanssa täältä.

Jyväskylän kaupungin reunatukien käyttämisperiaatteisiin suunnitellaan muutoksia. Lähtökohtaisesti muutokset ovatkin erittäin suuresti tarpeen: nykyään monet kevytväylät ovat korkeiden ja/tai terävien reunatukien sekä huonosti toteutettujen asfalttiluiskien vuoksi suorastaan ajokelvottomia. Kaipaisimme kuitenkin vielä esitettyä paremmin pyöräilyn huomioon ottavia ratkaisuja ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohtiin. Pyöräily pitäisi huomioida paremmin myös esitetyllä keskusta-alueella.

Nykytilanne Jyväskylässä

Nykyään monet kevytväylät siis ovat kevytväylien ja ajoratojen yhtymäkohtien reunatukien eli kiveysten, viisteiden ja betonireunusten sekä paikoin myös liian jyrkkien asfalttiluiskien vuoksi suorastaan ajokelvottomassa kunnossa. Vaikeasti ylitettäviä ja jopa vaarallisia reunatukia on Jyväskylässä esimerkiksi Voionmaankadulla, Heikinkadun ja Veturitallinkadun risteyksessä, Yliopistonkadulla, Puistokadulla, Tapionkadulla, Erämiehenkadulla, Kuokkalassa, Ylämyllyjärvellä, Mustalammen uudella asuinalueella ja Muuratsalossa. Pyöräilyn kannalta kelvottomia reunatukia on myös rakennettu koko ajan lisää, esimerkiksi vielä viime kesänä – vaikka pyöräilyn kannalta toimivammista ratkaisuista on puhuttu jo vuosien ajan. Onneksi osa pahimmista ratkaisuista on korjattu.

Välillä malliesimerkkinä käytetty Yliopistonkadun Harjun puoleinen uudehko kevytväyläkään ei ole pyöräilyn kannalta esteetön ja parhaalla mahdollisella tavalla toteutettu – esimerkiksi maantiepyörällä tai raskaan pyörälaukkulastin kanssa kyseisellä kevytväylällä ei voi hankalien reunatukien vuoksi ajaa, vaan pitää polkea laittomasti viereisellä ajoradalla. Sama tilanne on vaikkapa Cygnaeuksenkadun kevytväylällä. Lausuntopyynnössä esitetyllä laajalla keskusta-alueella ei ole ainuttakaan kevytväylää, jota voisi huoleti pyöräillä raskaassa lastissa – tällainen tilanne ei liene mielekäs, jos pyöräilyä aiotaan oikeasti edistää?

Kokonaisuutena pyöräilyn kannalta selvästi haitallisia ja vahingollisia reunatukia on Jyväskylän alueella vähintään satoja. Jos ajatellaan sujuvan, nopean ja mahdollisimman esteettömän kaupunkipyöräilyn vaatimuksia, niin erittäin suurta osaa Jyväskylän kevytväylistä ei voi pitää ihanteellisina pelkästään jo huonosti toteutettujen reunatukien vuoksi. Suuri osa reiteistä on sellaisia, että viereisellä ajoradalla on selvästi esteettömämpää, tasaisempaa ja sujuvampaa sekä käytännössä myös turvallisempaa pyöräillä.

Reunatukien haitat ja vahingollisuus pyöräilijälle

Huonosti toteutetut reunatuet tai jopa reunatuet ylipäätään (on vaikea toteuttaa pyöräilyä haittaamatonta reunatukea) haittaavat pyöräilyä monin tavoin. Varsinkin jyrkimmät ja terävimmät reunakiveykset, kantit, viisteet ja betonireunukset ovat selvästi pyöräilyä vaikeuttavia. Ensinnäkin jyrkät ja/tai terävät reunatuet tai jopa liian jyrkät asfalttiluiskat tekevät pyöräilystä tehotonta ja katkonaista, kun ajoradan ja kevytväylän yhtymäkohdan luona pyöräilijä joutuu jarruttamaan ja sen jälkeen taas kiihdyttämään. Jos sama tilanne vielä toistuu jokaisessa risteyksessä tai jopa neljä kertaa yhdessä risteyksessä (kevytväylältä ajoradalle tultaessa, keskisaarekkeelle noustaessa ja siltä laskeuduttaessa sekä jälleen ajoradalta kevytväylälle siirryttäessä), pyöräily hidastuu ja vaikeutuu erittäin merkittävästi. Pyöräilyn pitää olla helppoa, nopeaa ja sujuvaa, tällöin ihmiset myös pyöräilevät.

Toisekseen huonosti toteutetut ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohdat haittaavat merkittävästi lastien kuljettamista pyörällä. Monien reunatukienkin ylitse vielä ajaa melko ongelmattomasti esimerkiksi joustokeulallisella maastopyörällä ja ilman lastia, mutta pyörälaukkujen, kauppakassien tai lastenistuimen kanssa ajaminen on sitä vastoin mahdotonta, jos ja kun jokainen reunatuki jysäyttää mojovan iskun pyörään ja pyöräilijän käsille. Pyöräilyn edistämisen kannalta lastien helppo kuljettaminen pyörällä olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.

Kolmanneksi terävät ja/tai jyrkät reunatuet tekevät vaikkapa maantiepyörällä tai ylipäätään kovien rengaspaineiden kanssa kevytväylillä ajamisesta erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Pieni-ilmatilavuuksiset renkaat pyörissä yleistyvät jatkuvasti – maantiepyörän tyyppisellä kaupunkipyörällä ajaminen on sinänsä kaikkein sujuvinta ja keveintä – ja pyörä rullaa keveimmin eteenpäin kovilla rengaspaineilla, joten olisi suotavaa, että kevytväylät mahdollistaisivat noiden ratkaisujen hyödyntämisen myös kaupunkiliikenteessä.

Neljänneksi jyrkät reunatuet ja luiskat vaikeuttavat esimerkiksi ikääntyneiden pyöräilemistä. Nuori ja terve ihminen voi vielä ylittää monet reunatuet kohtuullisella vaivalla, mutta ikääntyneelle terävä reunus voi aiheuttaa vaaratilanteen tai jopa jalkautumistarpeen. Viidenneksi reunatuet aiheuttavat monia pyörävaurioita. Terävät reunakiveykset ovat yleinen syy renkaiden puhkeamiseen ja ne aiheuttavat myös muita vaurioita kuten kiekkojen löystymisiä sekä vanteiden vääntymisiä tai jopa hajoamisia (varmaan suurimmassa osassa pyöristä on vähintään löysät kiekot tai hieman kierot vanteet, jolloin ajotuntuma on kaukana parhaasta mahdollisesta). Esimerkiksi molemmat tämän lausunnon allekirjoittajista ovat rikkoneet kiveyksiin useita sisäkumeja ja yhden vanteen.

Kuudenneksi terävät ja/tai jyrkät reunatuet vähentävät liikenneturvallisuutta merkittävästi, koska pyöräilijä joutuu keskittymään katuesteiden ylittämiseen oman ajamisen ja muun liikenteen sijasta. Terävää reunusta lähestyessään pyöräilijän katse keskittyy aina reunakiveen ja parhaaseen (eli matalimpaan ja loivimpaan) ajolinjaan sen ylitse, joten muuta liikennettä ei ehdi kunnolla tarkkailla.

Seitsemänneksi huonosti toteutetut reunatuet kannustavat lakien rikkomiseen. Toistaiseksi voimassa oleva lainsäädäntö ei salli pyöräilyä ajoradalla, jos vierellä on kevytväylä, mutta suuresti reunatukien vuoksi monella kevytväylällä ei vain voi ajaa sujuvasti ja turvallisesti, joten pyöräilijät huristelevat laittomasti ajoradoilla.

Mallikuvia pyöräilyä erityisesti vaikeuttavista reunatuista

Kuvat ovat esillä vain pdf-versiossa!

Yleiset periaatteet kevytväylien tai pyöräteiden ja ajoratojen yhtymäkohdissa

Pyöräilyn näkökulmasta kaikki pyörätiet pitäisi toteuttaa mahdollisimman tasaisina, suorina ja esteettöminä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ihanteellisesti minkäänlaisia reunatukia, kiveyksiä, viisteitä, betonireunuksia tai edes luiskia ei pitäisi pyöräväylillä käyttää. Tämä on myös ratkaisu, jota noudatetaan lähes kaikilla alueilla, joilla pyöräily on erittäin suosittua, esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa. Pyöräily-ystävällisimmissä maissa jyrkkiä reunatukia käytetään vain pyöräilykieltoalueilla, esimerkiksi jalkakäytävillä tai ainoastaan kävelyyn tarkoitetuilla ydinkeskustan kaduilla.

Jos pyöräilyä edistetään vakavissaan, pyörätiet eivät saa muistuttaa esterataa, vaan niiden pitää olla mahdollisimman tasaisia liikenneväyliä – tällöin pyöräily on helppoa, nopeaa, mukavaa, turvallista ja sujuvaa. Tällaisiin olosuhteisiin pitää ehdottomasti pyrkiä myös keskusta-alueilla, joilla ylipäätään pyöräillään eniten. Lukuisissa kaupungeissa reunatukia ei käytetä keskusta-alueidenkaan pyöräreiteillä, joten ne eivät selvästi ole välttämättömiä.

Jos aivan tuollaiseen tavoitteeseen ei meillä vielä päästä, vähintään kaikkien pyöräilyn pääreittien – esimerkiksi Jyväskylän kevyen liikenteen laatukäytävien – pitäisi aivan alusta päätepisteisiin saakka olla mahdollisimman tasaisia ja suoria, joko minimissään asfalttiluiskattuja tai mieluiten täysin tasaisia. Toisin sanoen ehdotamme, että laatukäytäväreiteillä luovutaan kokonaisuudessaan – myös keskusta-alueella – reunatukien käyttämisestä. Risteyksissä voitaisiin tällöin yleisesti käyttää ajoratojen korottamista suojateiden ja pyöräteiden jatkeiden kohdalla. Tämä olisi myös selkeä yhteiskunnallinen arvovalinta ja symbolinen ele pyöräilyn tukemiseksi.

Erotellut jalkakäytävä ja pyörätie

Koko reunakiviongelma syntyy suuresti siitä, että Suomessa vallitseva toteutustapa pyöräteille ja jalkakäytäville ovat yhdistetyt kevytväylät. Koska esimerkiksi näkövammaiset usein tarvitsevat jonkinlaisia reunamerkintöjä ja niitä luonnollisesti myös pyritään toteuttamaan, niin yhdistettyjen kevytväylien vuoksi samat ratkaisut vaikeuttavat pyöräilyä. Tästä ja useista muista syistä eroteltuja väyliä pitäisikin käyttää mahdollisimman paljon.

Jo lähtökohtaisesti jalankulku ja pyöräily ovat toisistaan eriäviä liikennemuotoja ja niillä on suuresti erilaiset tarpeet: kävelijä liikkuu keskimäärin noin 5 km/h, kun taas pyöräilijän pitää pystyä nykyaikaisella liikenneväylällä ajamaan noin 20–30 km/h. Kävely ja sujuva asiointipyöräily ovat erittäin vaikeasti sovitettavissa samoille väylille.

Vähintään kaikki vilkasliikenteisimmät kevytväyläosuudet pitäisi toteuttaa eroteltuina jalkakäytävänä ja pyörätienä. Näin pyörätie voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tasaisena, lähinnä pelkästään pyöräilyn tarpeista lähtien, ja jalkakäytävillä voitaisiin käyttää esimerkiksi reunakiveyksiä. Kannattaa muistaa, että pyöräilyn ja jalankulun erotteleminen on vallitseva käytäntö kaikissa pyöräily-ystävällisimmissä maissa – maissa joissa pyöräilyn kulkutasaosuus on saatu nostettua kaikkein korkeimmalle. Käytetyistä hyvistä ratkaisuista kannattaa ottaa mallia.

Ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohtien tekninen toteutus

Ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohtien teknisestä toteutuksesta on vaikea sanoa mitään ehdottoman varmaa – esimerkiksi siksi, koska nykyisiä toteutuspiirustuksia ja suunnitelmia ei ollut käytettävissä rinnalla vertailukohteena. Viime kädessä uusien ohjeiden mukaisia ratkaisuja pitäisi nähdä ja kokeilla käytännössä, jotta tietäisi varmuudella niiden toimivuuden pyöräilyn kannalta. Epävarmuuden syynä on sekin, että ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohtien käytännön toteuttaminen on tähän asti ollut erittäin kirjavaa: kelvollista luiskattua risteystä voi seurata täysin surkeasti rakennettu jyrkkä ja terävä reunakiveys. Luulisi kuitenkin periaatteellisen rakentamisohjeistuksen olevan vähintään samansuuntaisen molemmissa tapauksissa.

Pelkän asfalttiluiskan käyttäminen risteyksissä keskusta-alueen ulkopuolisilla pääväylillä on ehdottomasti parannus nykyiseen verrattuna. Myös pitkät tasoitukset (1,3–2,2 m) vaikuttavat selvältä ja kannatettavalta parannukselta nykytilanteeseen verrattuna. Mahdollisimman pitkiin ja loiviin tasoituksiin  pitää pyrkiä. Ratkaisu ei ole täydellinen, mutta se on selvästi parempi kuin mitkään erikseen asennettavat reunatuet. Nykyisinkin näitä ratkaisuja näkee, mutta asfalttiluiskiakin on rakennettu hyvin vaihtelevilla tavoilla, joista osa toimii selvästi toisia paremmin.

Reunatukien lausuntopyynnössä mainituista toteutustavoista vinoon asetettu sahattu luonnonkivi on paras ratkaisu, ainakin nykyisten toteutusratkaisujen perusteella. Luiskatut graniittikivet tehdään ilmeisesti lohkomalla ja niissä on säännöllisesti hankalia teräviä reunuksia ja töyssyjä. Faasikivissä vaikuttaa myös usein olevan hankala terävä ja jyrkkä reunus. Liukuvaletut betoniset reunatuet ovat yleensä niitä kaikkein kelvottomimpia ratkaisuja, tosin myös vaikeasti ylitettäviä luonnonkivisiä reunakiveyksiä on runsaasti.

Lausuntopyynnössä mainittu kahden sentin pystysuora reunatuki joillain reiteillä on pyöräväylille käytännössä kaikissa tapauksissa aivan liian korkea – pystysuorat reunukset saisivat ehdottomasti olla korkeintaan 5 mm, ja sekin jo haittaa pyöräilyä. Emme siis hyväksy kahden sentin pystysuoria reunatukia millään pyöräreiteillä. Esimerkiksi maantiepyörällä tai pyörälaukkujen kanssa ajettaessa suositeltavin ajolinja kahden sentin pystysuoran reunuksen kohdalla on kiertää se ajoradan tai nurmikon puolelta. Näin ihmiset myös konkreettisesti toimivat. Esimerkkinä mainittakoon, että yliopiston päärakennuksen edustalla on alle kahden sentin pystysuora laattareunus – ja moni kiertää reunuksen tasaisempaa reittiä jopa useiden metrien päästä.

Reunatukien ja luiskien toteutus käytännössä

Kaikkein ratkaisevinta reunatukiasiassa on se, miten niitä oikeasti käytännössä toteutetaan. Vallitsevan tilanteen valossa tarkka ja yksityiskohtainen ohjeistaminen tuntuu olevan erittäin tarpeen, ja kaikki rakentajat pitää myös sitouttaa kunnollisten ratkaisujen tekemiseen. Pitäisi myös pyrkiä siihen, että kevytväylät asfaltoidaan yhtenäisesti ja jatkuvasti pituussuunnassa mahdollisimman vähin saumoin ja liittymäkohdin. Asfaltin saumat ja liitospykälät pitäisi pyrkiä jättämään autotien puolelle – autolla ajaessa sentin pykälä ei haittaa lainkaan, toisin kuin pyöräillessä.

Mallikuvia paremmista kevytväylän ja ajoradan yhtymäkohdista

Mallikuvia on esillä vain pdf-versiossa!

Uusimpien tutkimusten ja selvitysten vaikutukset reunatukiasiaan

Reunatukien suunnitteluohjeita uusittaessa kannattaa pitää mielessä, että käynnissä oleva Pykälä-projekti voi tuoda Jyväskyläänkin uusia malliratkaisuita. Samoin kannattaa pitää mielessä se, että Helsingissä ollaan käynnistämässä Suomen ensimmäistä Bicycle Master Plan -tyyppistä suunnitelmaa, ja sen yhteydessä on tarkoitus uusia myös nykyinen kevytväylien suunnitteluohjeistus.

Kooste ehdotuksistamme

  1. Kauttaaltaan pitäisi pyrkiä mahdollisimman suoriin ja tasaisiin ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohtiin. Jos täydellistä tasaisuutta ei voida saavuttaa, on käytettävä mahdollisimman usein pitkiä ja loivia asfalttiluiskia.
  2. Yleisesti ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohdissa paras ratkaisu pyöräilyn kannalta on täydellinen tasaisuus ilman reunatukia tai luiskiakaan. Toiseksi paras ratkaisu ovat pitkät ja loivat asfalttiluiskat. Kolmanneksi paras ratkaisu ovat mahdollisimman vinoon asetetut ja mahdollisimman matalat, mieluiten 0-tasoiset reunatuet. Muunlaisia reunatukia ei pitäisi pyöräilyn kannalta käyttää lainkaan.
  3. Jos jossain ehdottomasti halutaan toteuttaa pystysuoria reunatukia, niiden korkeus saa olla enintään 0,5 cm.
  4. Laatukäytäväreitit kannattaa toteuttaa kokonaisuudessaan täysin reunatuettomina ja tasaisina. Jos täydellisen tasaisia reittejä ei vielä olla valmiita toteuttamaan, kannattaa ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohdat toteuttaa pitkillä asfalttiluiskilla.
  5. Esitetyllä keskusta-alueella pyöräily pitäisi huomioida ajoratojen ja kevytväylien yhtymäkohdissa ehdotettua paremmin. Keskustan kevytväylien pitää soveltua esimerkiksi raskaiden kauppalastien, lastenistuimen tai peräkärrin kanssa pyöräilemiseen.
  6. Olemassaolevat jyrkät ja/tai terävät reunatuet on madallettava eli korvattava mieluiten asfalttiluiskilla.
  7. Eroteltuja väyliä kannattaa toteuttaa varsinkin vilkasliikenteisimmillä pyöräilyn pääreiteillä. Näin väyliä voidaan optimoida sekä pyöräilyn että kävelyn kannalta.

Muuten kannatamme ehdotettuja muutoksia.

Teemu Tenhunen
Puheenjohtaja
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry

Esa Rantakangas
Sihteeri
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry

Kympin edustan pyöräparkki.

K-market Kympille pyöräilyn edistämisen kunniamaininta 2010

JYPS ja Jyväskylän kaupunki myönsivät K-market Kympille (Kauppakatu 10, Jyväskylä) Pyöräilyviikon avajaisissa kunniamaininnan pyöräilyn edistämisestä. Kunniamaininnan perusteluissa sanotaan seuraavaa:

”Pyöräilyn edistämiseksi kunnollisten pyöräparkkien toteuttaminen erityisesti kauppojen, liikkeiden ja julkisten rakennusten edustalle on ensiarvoisen tärkeää. K-Kauppa Kymppi on oma-aloitteisesti toteuttanut pyöräparkin liikkeen edustalle. Kyseessä on Jyväskylän keskusta-alueen ainut kaupan tai liikkeen toteuttama pyöräparkki.”

Hienoa toimintaa ja onnittelut!

81 pyörää huollettiin Pyöräilyviikolla

Kirjanpidon mukaan vähintään 81 pyörää huollettiin Pyöräilyviikon avajaispäivänä kävelykadun pyöränhuoltotapahtumassa. Vettä satoi lähes koko ajan, mutta silti huollettavia pyöriä riitti tasaisen rauhalliseen tahtiin. Esimerkiksi yliopiston pyöränhuoltotapahtumaan verrattuna pyörien kunto oli kuitenkin säännöllisesti parempi ja tarvittavat huollot vähäisempiä. Tyypillisimpiä huoltoja olivat ilman pumppaaminen renkaisiin ja ketjujen öljyäminen.

Kiitokset kaikille tapahtuman osallistujille sekä mekaanikoille ja muille avustajille! Kuvia tapahtumista tullee lähipäivinä kuvagalleriaan.

Jäsenille harjoitustasotestejä Likesillä

Seuran jäsenille tarjotaan mahdollisuus osallistua pyöräilyn harjoitustasotestiin Likesillä. Noin tunnin kestävä testi maksaa jäsenille 50 € (ovh 60 €). Testien ajankohta on viikolla 22. Kaikki päivät 31.5.-4.6. ovat toistaiseksi vapaita ja testejä voi varata alkamaan minä tahansa päivänä klo 9, 10, 11, 13, 14 ja 15. Testi sopii hyvin ajettavaksi, vaikka osallistuisi johonkin kisaan samana viikonloppuna.

Lisätietoa testistä ilmoittautumisohjeineen löytyy täältä. Kysely- ja suostumuslomake on välttämättä täytettävä ennen testiin osallistumista.

Lähetä ilmoittautumisen yhteydessä lyhyt viesti myös puheenjohtajalle, niin tiedetään osallistuvien seuralaisten määrä.

Sääntömääräinen kevätkokous ja kestävyysharjoitteluaiheinen luento 24.3.2010

JYPS:in sääntömääräinen kevätkokous pidetään keskiviikkona 24.3. alkaen klo 18 Sepänkeskuksen tilassa Elektroni (Kyllikinkatu 1, toinen kerros). Kokouksessa päätetään viime vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksymisestä sekä vastuuvapauden myöntämisestä asianosaisille. Lisätietoja esityslistasta löytyy nettisivujen Säännöt-kohdasta.

Ennen kokousta klo 17–18 järjestetään kestävyysharjoitteluaiheinen luento. Luennoitsijana on Juha Sorvisto Likesiltä, ja hän on lupautunut kertomaan kestävyysharjoittelusta, erityisesti rasitusvammojen ehkäisystä ja hoidosta. Tulethan paikalle kuulemaan ja keskustelemaan!

Tilaisuuden yhteydessä voi myös ostaa ja tilata seuravaatteita.

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Lausunto jalankulkuun, pyöräilyyn ja liikenteen rauhoittamiseen liittyvien säädösten muutosehdotuksista

Jalankulkua, pyöräilyä ja liikenteen rauhoittamista koskeviin liikennesäädöksiin ehdotetaan muutoksia. Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut muistion ehdotusten pohjaksi. Muistio ja muutosehdotukset löytyvät täältä. Olemme tänään 18.1.2010 jättäneet seuraavan lausunnon muistiosta ja lakimuutosehdotuksista:

Jalankulkuun, pyöräilyyn ja liikenteen rauhoittamiseen liittyviin liikennesääntöihin suunnitellaan muutoksia. Vaikkei meiltä ole suoraan lausuntoa pyydetty, päätimme lyhyesti kommentoida ehdotuksia – lausuntopyyntöähän ei ole lähetetty yhdellekään suoranaiselle pyöräilyn edunvalvontataholle. Suomessa ei vielä ole pyöräilyn valtakunnallista edunvalvontajärjestöä, joten ainakin Tampereen ja Helsingin polkupyöräilijät sekä edustamamme Jyväskylän Pyöräilyseura ry harjoittavat myös valtakunnallista pyöräilyn edunvalvontaa. Olemme tutustuneet muutosehdotuksiin ja pidämme niitä yleisesti ehdottomasti oikean suuntaisina. Kannatamme erityisesti ns. pyörätaskujen ja autoille yksisuuntaisilla kaduilla molempiin suuntiin pyöräilemisen sallimista. Kannatamme myös ehdotusta, ettei pyöräilyä jalkakäytävillä pidä jatkossakaan sallia. Pyöräily ajoradalla viereisestä pyörätiestä huolimatta pitäisi sen sijaan sallia. Alla on esitelty tarkempia kommentteja erityisesti pyöräilyyn liittyviin muutosehdotuksiin.

JALKAKÄYTÄVÄN MÄÄRITELMÄ

Muutosehdotus on kannatettava.

PYÖRÄILY JALKAKÄYTÄVILLÄ

Pyöräilyä jalkakäytävillä ei pidä mielestämme jatkossakaan sallia. Pyöräily ja jalankulku ovat eriäviä liikennemuotoja, ja niillä on suuresti erilaiset tarpeet. Pyöräilijä liikkuu helposti 20–30 km/h, kun taas jalankulkijan keskimääräinen vauhti on luokkaa 5 km/h. Näin jalankulun ja pyöräilyn erotteleminen omille väylilleen vähintään kaikilla merkittävimmillä liikennereiteillä on perusteltua. Kaupunkien keskusta-alueilla, joille ei mahdu erillisiä pyöräteitä, kannattaa toteuttaa pyöräkaistoja autoteiden yhteyteen – nopeudellisesti autot ja pyörät ovat kaupunkialueilla lähempänä toisiaan kuin pyörät ja jalankulkijat. Jos pyöräily autojen lähellä koetaan turvattomaksi, kannattaa ennemmin pyrkiä selkeästi merkittyjen pyöräkaistojen toteuttamiseen, autojen nopeuksien alentamiseen, autojen määrän vähentämiseen, pyöräkaistojen toimivaan talvikunnossapitoon ja turvallisiin risteysratkaisuihin kuin pyöräilijöiden siirtämiseen jo ennestään ahtaille jalkakäytäville.

Tässä kohdassa kannattaa kiinnittää huomiota turvattomuuden tunteen ohella toiseen laajaan taustaongelmaan, joka suuresti aiheuttaa jalkakäytävillä pyöräilemistä. Nykyisin pyöräteitä toteutetaan aivan liian usein vain kortteli tai muu lyhyt pätkä kerrallaan. Näin pyöräilyreitit eivät monilla osuuksilla ole luontevia, jatkuvia ja pyörän päältä selkeästi havaittavia, vaan ajoreitti voi pomppia sekavasti autotiellä, yhdistetyllä kevytväylällä ja erotetulla pyörätiellä – sekä jalkakäytävällä. Jalkakäytävillä pyöräileminen on usein erittäin ymmärrettävää, jos ja kun pyöräreitti ei muuten ole jatkuva ja looginen. Pyöräilyä ei kuitenkaan pidä siirtää jalkakäytäville, vaan pyrkiä yhtenäisten ja myös pyörän päältä selkeästi havaittavien pyöräteiden ja -kaistojen toteuttamiseen. Tämä on sekä turvallisempi että sujuvan ja nopean pyöräilyn kannalta parempi vaihtoehto.

PYÖRÄTIELIIKENNEMERKIN VAIKUTUSALUE, PYÖRÄTIEN JATKE

Mielestämme pyörätie jatkuu pyörätie-liikennemerkin kohdalta niin pitkälle, kunnes selkeästi tiemerkinnöillä tai liikennemerkeillä osoitetaan pyörätien päättyvän. Jos edellä oleva väylä näyttää ajettavalta eikä pyörätien päättymisestä ilmoittavia selkeästi ymmärrettäviä merkkejä ole, normaali tieliikennelainsäädännön yksityiskohtia tuntematon pyöräilijä yleensä jatkaa matkaansa vaikka sitten laissa jalkakäytäväksi määritellyllä väylällä. Nykyistä selkeämpiä merkintöjä ja käytäntöjä kaivataankin osoittamaan pyörätien päättymistä. Pyörätien muuttumista jalkakäytäväksi ei välttämättä voida yksiselitteisen selkeästi osoittaa jalkakäytävän liikennemerkillä. Ongelmana on muun muassa se, että jalkakäytävämerkkejä sijoitetaan käytännössä hyvin vaihtelevilla tavoilla: jalkakäytävämerkki voi olla lähes missä vain useamman kymmenen metrin alueella. Vähintään merkkien sijoittamiseen kaivattaisiin siis nykyistä yhtenäisempää käytäntöä. Jalkakäytävän alkamisesta tiedottamista voidaan tehostaa myös maalaamalla aina jalkakäytävän kuva asfalttiin heti jalkakäytävän alkuun.

Kannattaa myös erittäin vakavasti harkita pyörätien loppumisesta kertovan virallisen liikennemerkin ottamista käyttöön. Merkki on jo yleisesti käytössä muualla Euroopassa. Liikennesääntöjen pitää ohjata kehitystä yhä enemmän siihen suuntaan, että pyöräilijät – autoilijoiden tavoin – saavat jo ajaessaan tietoa tulevista liikennejärjestelyistä, kuten vaikkapa juuri pyörätien päättymisestä. Näin pyöräliikenne sujuvoituu ja turvallistuu, kun pyöräilijä voi etukäteen suunnitella ajolinjansa esimerkiksi risteyksessä, eikä enää itse risteyksessä tarvitse miettiä väylän jatkuvuutta. Nykyisin jalkakäytävällä ajamisen huomaa erittäin usein vasta ajettaessa itse jalkakäytävällä. Ehdotamme siis pyörätien päättymisestä kertovan liikennemerkin ottamista käyttöön. Vastaavasti merkkinä voidaan käyttää myös lisäkilpeä ”pyörätie päättyy”.

Haaste merkitä pyörätien päättyminen liittyy myös edellä käsiteltyyn pyöräteiden ja -reittien epäyhtenäisyyteen. Pitää ehdottomasti pyrkiä mahdollisimman yhtenäisten ja myös pyörän päältä helposti havaittavien pyöräteiden ja -kaistojen toteuttamiseen – näin pyöräteiden päättymisiä tarvitsee merkitä mahdollisimman vähän.

Ehdotus pyörätien suojatiejatkeen merkitsemisestä on kannatettava. Vilkasliikenteisimmissä risteyksissä kannattaa ehdottomasti maalata pyörätie samalla kertaa punaisella tai muualla selkeästi erottuvalla värillä.

Ehdotus pysäyttämis- ja pysäköintikiellon sitomisesta pyörätien jatkeeseen on kannatettava.

PYÖRÄTUNNUKSEN KÄYTTÖ, AJOKAISTANUOLI

Ehdotus ajokaistanuolen käytön lisäämisestä on sinänsä kannatettava, mutta periaatteessa ajokaistanuolten pitäisi olla monin paikoin turhia, koska sama informaatio voidaan välittää myös ajorataan maalatulla pyörätunnuksella. Nykyään Suomessa kaksisuuntainen pyörätie merkitään yleensä yhdellä isolla pyörätunnuksella – siis kirjaimellisesti tulkittuna loogisesti väärin yksisuuntaiseksi. Yksisuuntainen pyörätie tai -kaista pitäisi merkitä näin, ja kaksisuuntainen pyörätie pitäisi merkitä kahdella vastakkaisiin suuntiin sijoitetulla pyörätunnuksella. Ajokaistanuolta pitäisi tarvita vain pyörätunnusten käytön tehostamiseen tarkkaan harkituissa paikoissa kuten hankalissa risteyksissä, tunneleissa ja jyrkissä mutkissa. Tämä on myös yleinen kansainvälinen käytäntö.

Ehdotamme siis lain korjaamista siten, että kaksisuuntainen pyörätie on aina merkittävä kahdella pyörätunnuksella, ja yksisuuntainen yhdellä pyörätunnuksella.

Pyörätunnuksen nykyistä laajempi käyttäminen on kannatettava ehdotus. Tähän kytkeytyvä ns. pyörätaskun ottaminen käyttöön on myös ehdottomasti kannatettavaa. Oikein toteutetut ja hallitusti käyttöön otetut pyörätaskut sujuvoittavat pyöräilyä ja tekevät risteyksissä ajamisesta olennaisesti nykyistä turvallisempaa, kun pyöräilijät odottavat valojen vaihtumista selkeästi autoilijoiden näkökentässä. Pyöräkaistallisten katujen liikennevalo-ohjatuissa risteyksissä pyörätaskun toteuttamisen pitäisi olla pakollista. Pyörätaskut pitäisi sallia myös kaduilla, joilla ei ole pyöräkaistaa – näin pyöräilijöiden ryhmittyminen ja risteyksissä ajaminen olisi helpompaa pyöräkaistasta riippumatta. Nämä muutokset pitäisi kirjata myös lakiehdotukseen.

Muistion sivulla 8 sijaitseva kohta TLA 36 a kannattaa kirjoittaa uudelleen ja esitettyä selkeämpään muotoon. Nykyiselläänhän siinä lukee:”Ryhmittymiseen kääntymistä varten saavat pyöräkaistaa käyttää kaikki ajoneuvot. Pyöräkaistaa saa käyttää myös kiinteistölle, pysäköintipaikalle ja linja-auton pysäkilleajoa varten.” Tätähän voi tulkita niin, että autoilija saa käyttää pyöräkaistaa ryhmittymiseen myös risteyksessä – tämä taas tekisi ns. pyörätaskusta hyödyttömän. Myöskin kiinteistöille, pysäköintipaikoille ja linja-autopysäkeille ryhmittymisen sallimista kannattaa harkita erittäin tarkasti. Jos autot käyttävät pyöräkaistaa säännöllisesti ryhmittymiseen, tämä voi tehdä pyöräkaistoista hyödyttömiä.

PYÖRÄILY YKSISUUNTAISELLA KADULLA

Kannatamme ehdotusta pyöräilyn sallimiseksi molempiin suuntiin autoille yksisuuntaisilla kaduilla.Yksisuuntaiset kadut tosiaan pidentävät pyöräilymatkoja sekä varmuudella lisäävät jalkakäytävillä ajamista. Yksisuuntaisilla kaduilla myös pyöräillään autojen ajosuuntaa vasten jo nykyisin. Toinen tämän tekstin kirjoittajista asuu yksisuuntaisen kadun varrella, ja kadulla pyöräillään yleisesti sekä jalkakäytävällä että molempiin suuntiin ajoradalla.

Yksisuuntaisilla kaduilla molempiin suuntiin pyöräilemisen salliminen kannattaa toteuttaa hallitusti. Katuosuudet, joilla käytäntöä sovelletaan, pitää valikoida tarkasti, ja merkintöjen on oltava selkeitä ja kattavia. Kaksisuuntaisen pyöräilyn toteuttaminen jollain katuosuudella ei kuitenkaan välttämättä ole mitenkään vaikeaa. Helpoimmillaan kaksisuuntainen pyöräily toteutetaan vain asentamalla yksisuuntaiselle kadulle kaksisuuntaisen pyöräilyn sallimisesta kertovat lisäkilvet ja maalaamalla ”väärään suuntaan” pyöräileville pyöräkaista tien oikeaan reunaan. Autojen parkkipaikkojakaan ei välttämättä tarvitse poistaa kadun varrelta. Autojen ryhmittymisongelma vasemmalle käännyttäessä vältetään vähintään sulan maan aikana sillä, ettei autoilija saa kääntyessään ryhmittyä pyöräkaistalle. Esimerkiksi meiltä löytyy myös mallikuvia toimivasti toteutetuista pyöräilijöille kaksisuuntaisista yksisuuntaisista kaduista.

Kaksisuuntaisen pyöräilyn sallivalle kadulle ehdotetaan 30 km/h:n enimmäisnopeusrajoitusta. Ehdotettu nopeusrajoitus on toimiva, jos ja kun katuja, joilla on tämä nopeusrajoitus, lisätään nykyisestä. Pitää pyrkiä siihen, että saman katutilan käyttäjät, eli tässä tapauksessa autot ja pyöräilijät, liikkuvat mahdollisimman samaa vauhtia. Tämä tuo myös kilpailuetua pyöräilylle ja on olennaista pyöräilyn edistämisessä.

PYÖRÄTIETÄ OSOITTAVAN LIIKENNEMERKIN VELVOITTAVUUS

Emme kannata muistiossa mainittua ehdotusta pyörätietä osoittavan liikennemerkin velvoittavuudesta. Käytännössä suuri osa nykyisistä pyöräteistä on säännölliseen, sujuvaan, vauhdikkaaseen, talviaikaiseen tai raskaiden tavaramäärien kanssa pyöräilemiseen kelvottomassa kunnossa. Pyöräteillä liikkuu jalankulkijoita, ja viereiset autotiet ovat valitettavan yleisesti pyöräteihin verrattuna johdonmukaisemmin linjattuja, suorempia, tasaisempia, esteettömämpiä, tarkemmin aurattuja, pinnoitteeltaan paremmassa kunnossa ja kattavammin opastettuja sekä reunakiveyksettömiä. Esimerkiksi pyörälaukkujen tai lastenistuimen kanssa, kovilla hyvin rullaavilla rengaspaineilla, vierailla paikkakunnilla tai maantiepyörällä on usein käytännössä mahdoton ajaa pyörätiellä turvallisesti ja pyörää särkemättä. Siihen asti, kunnes kaikki pyörätiet saadaan ajettavaan kuntoon, pitää pyörätietä osoittavan liikennemerkin velvoittavuus poistaa. Tätä eivät myöskään suinkaan vaadi vain muistiossa kirjoitetusti ”monet nopeasti liikkuvat”, vaan kaikki säännöllisesti pyöräilevät ja väyliä oikeasti käyttävät ihmiset.

Wienin sopimus ei myöskään saa olla este pyöräilyolosuhteiden järkevälle kehittämiselle – ja monissa maissa tästä sopimuksesta jo poiketaan. Velvoittavaa pyörätieliikennemerkkiä voitaisiin jatkossakin käyttää erityistilanteissa kuten liikenteellisesti kaikkein vaarallisimmiksi tulkituilla osuuksilla.

Teemu Tenhunen
Puheenjohtaja
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry

Esa Rantakangas
Sihteeri
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry


Uusilla nettisivuilla vuonna 2009 yli 25 000 kävijää

JYPS:in uudet nettisivut avattiin 22.4.2009. Google Analyticsin mukaan sivuilla on tämän jälkeen käyty yhteensä 25 241 kertaa eli reilut 100 kertaa päivässä. Yksittäisiä sivuja on katseltu yhteensä 88 421 kertaa eli yksittäinen vierailija käy keskimäärin noin 3,5 sivulla. Sivuilla on käyty kaikkiaan 13 648 tietokoneelta. Suoraa liikennettä sivuille on ollut 43,58 % käynneistä, hakukoneiden avulla tapahtuvaa 29,61 % ja muiden sivujen kautta ohjautuvaa 26,81 %.

20 suosituinta sivua ovat järjestyksessä olleet:

  1. Etusivu (21 937 käyntiä)
  2. Kuvagalleria (5 548)
  3. Tori (4 814)
  4. Keskustelu ja tiedotus (4 044)
  5. Marathon Cup Laajavuori (3 420)
  6. Tapahtumat ja toiminta (3 177)
  7. Arkisto (2 135)
  8. Pyöräily (2 064)
  9. Keski-Suomen Pyöräilycup (2 004)
  10. Pyörä (1 636)
  11. Seura (1 580)
  12. Yhteislenkit (1 403)
  13. Kalenteri (1 366)
  14. Yhteystiedot (1 302)
  15. Linkit (1 102)
  16. Huoltaminen (1 055)

Kauden 2009 parhaat palkittu

Seuran syyskokouksessa 27.11. palkittiin kauden aikana erityisesti ansioituneita jäseniä. Alla listaus palkituista ja palkitsemisten lyhyet perustelut.

VUODEN PYÖRÄILIJÄ 2009 – URPO UTRIAINEN

Upi on useita vuosia toiminut seurassa ahkerasti, monipuolisesti ja muita auttaen. Upi on mm. ajanut kilpaa, osallistunut tapahtumien järjestelyihin ja ollut mukana johtokunnassa. Jos apua on tarvittu johonkin, Upille on ina voinut soittaa. Vuonna 2009 Upi ajoi kaikki Keski-Suomen Pyöräilycupin osakilpailut.

VUODEN JUNIORI 2009 – JUKKA PAHAJOKI

Jukka on vuoden aikana kilpaillut ahkerasti ja menestyksekkäästi. Keski-Suomen Pyöräilycupin luokan M16 Jukka voitti ylivoimaisesti. MTB Enduron SM-sarjassa Juniorit-luokassa Jukka sijoittui kolmanneksi ja MTB Marathon Cupin luokassa M18 seitsemänneksi. Jukka on kauden aikana osallistunut ahkerasti myös yhteismaastolenkeille.

VUODEN TULOKAS 2009 – VILLE POHJOLA

Ville on lahjakas nuori pyöräilijä, joka tuli viime kesänä innolla mukaan lajin pariin. Ville osallistui heti ahkerasti juniorilenkeille ja kilpailuihin. Keski-Suomen Pyöräilycupin kisoissa Ville saavutti jo kaksi voittoa. Menestystä myös jatkossa!

VUODEN AHKERIN KUSKI 2009 – JERE KESKIAHO

Jere on vuoden aikana ollut varmasti ahkerin osallistuja yhteismaastolenkeillä. Usein kolmekaan viikoittaista kimppamaastolenkkiä ei ole Jerelle edes riittänyt, vaan lisälenkkejä on ajettu vaikka omin päin. ere oli myös toinen kuljettaja, joka kiersi kauden aikana kaikki Keski-Suomen Pyöräilycupin kilpailut.

VUODEN PYÖRÄNSÄRKIJÄ 2009 – TAPIO KYMÄLÄINEN

Tapio on ollut vuoden aikana maastoyhteislenkkien ahkerimpia osallistujia. Kauden aikana Tapio osallistui myös MTB Enduron SM-sarjan kisoihin. Tapiolla riittää vauhtia hankalimmassakin kivikossa ja juurakossa! Samalla ajoittain” särkyy myös kalustoa – tänäkin vuonna Tapiolta on rikkoutunut vähintään yksi runko, etuhaarukka, polkimia, vaihtajia…

KUNNIAMAININTA 2009 – PEKKA SAMMALISTO

Pekka palkitaan pitkäaikaisesta, vuosien työstä seuran hyväksi. Pekka on esimerkiksi kiertänyt ahkerasti kilpailuita, osallistunut seuran tapahtumien järjestelyihin ja houkutellut seuraan uusia jäseniä.

KUNNIAMAININTA 2009 – PERTTI PITKÄNEN

Pertti on ylläpitänyt neljä vuotta seuran nettisivuja. Kiivaimpina toiminta-aikoina päivityksiä on tehty erittäin paljon, joten tekemistä on varmasti riittänyt! Lisäksi Pertti on toiminut kolmen vuoden ajan seuran maantiepyöräilyvastaavana. Maantiepyöräilytoiminta toivottavasti jatkuu, mutta nyt on aika jättää nettisivujen ylläpitäminen muille.

KUNNIAMAININTA 2009 – JUKKA LEPISTÖ

Jukka osallistui kauden aikana ahkerasti sekä maantie- että maastolenkeille. Jukka oli myös mukana järjestämässä useita seuran kilpailuita ja muita tapahtumia.

KUNNIAMAININTA 2009 – SAMULI PIIRAINEN

Samuli vastasi ennakkoluulottomasti ja oma-aloitteisesti BikeTrial Jyväskylän järjestämisestä. Lisäksi Samuli oli kauden aikana avustamassa seuran kaikissa pyöränhuoltotapahtumissa.

KUNNIAMAININTA 2009 – TUOMO KOHVAKKA

Tuomo on toiminut kaksi vuotta seuran taloudenhoitajana, jäsensihteerinä sekä jopa kirjanpitäjänä. Nettisivujen uudistamisessa Tuomolla oli merkittävä rooli. Lisäksi Tuomo on toiminut yhtenä seuran kunto- ja retkipyöräilyvastaavana. Aktiivista ja monipuolista, kunniamaininnan arvoista toimintaa!

KUNNIAMAININTA 2009 – VISA VAARA

Visa on ohjannut jo kaksi kautta seuran jokaviikkoisia juniorimaastolenkkejä. Kiitettävää sitoutunutta ja erittäin tärkeää toimintaa!

Onnittelut vielä kaikille palkituille! Ansioituneet saivat kunniakirjojen lisäksi tavara- tai lahjakorttipalkinnot.