Esittelyssä monipuolinen pyöräilijä Salla Pehkonen

Seuran jäsenistä ja muista mielenkiintoisista persoonista kertovan juttusarjan esittelyvuorossa on Salla Pehkonen: monipuolinen pyöräilijä, ohjaajakoulutuslainen ja innokas pyöräilyn edistäjä!

Kuka olet?

Salla Pehkonen, 26 v. Kahden ihanan tytön äiti, vaimo ja naapurien mukaan ”himopyöräilijä” Heinälammelta.

Miten päädyit mukaan JYPS:in toimintaan?

Ensikosketus tuli, kun Teemu, seuran pj, otti yhteyttä ollessani kaupunginrakennelautakunnan jäsenenä. Vaikuttajien pyöräilyllä tutustuin seuraan ja pitkään sivusta seurasin, mutta olen sen verran puoluepolitiikassa kiinni ollut, ettei aikaa jäänyt pyöräilyyn harrastuksena. Nyt tilanne on toinen. Päätin jättää kaikki luottamustoimeni ja ryhtyä samalla ajankäytöllä liikkumaan! Tavoitteenani olisi terveyteni ylläpitämisen lisäksi lisätä kaupungissa pyöräilyä kulkumuotona ja houkutella lisää jyväskyläläisiä harrastamaan pyöräilyä.

Olet käynyt syksyllä 2013 ohjaajakoulutuksen. Miltä nyt tuntuu ja mitä olet oppinut koulutuksesta?

En tiennytkään, että pyöräilylajeja on niin monia! Kokonainen maailma avartui! Tapasin koulutuksessa paljon uusia kasvoja, eri pyöräilylajien harrastajia ja triathlon erityisesti alkoi kiinnostamaan.

Vastuu hiukan yllätti ja liikennesäännöt selkiytyivät. Opin pyöränhuoltoa ja siinä riittää edelleen oppimista, sitä siis jatkan.

Junnujen ohjaamisesta, erityistilanteista, turvallisuussuunnitelmista ja kaikesta muusta pyöräilyn ohjaamiseen liittyvästä tuli mielenkiintoista tietoa ja taitoa. Yllätyin, miten paljon tietoa tuli ja miten mielenkiintoista se oli! Hyvä fiilis jäi ja odotan innolla kevättä, jolloin alkaa maantiepyöräilykausi ja pääsen aloittamaan ohjaajana kunnolla!

Miten ulkoilutat pyörääsi/pyöriäsi?

Omassa käytössä pyöriä minulla on 2. Hybridi yleispyöränä, jolla olen liikkunut välimatkat ja kärry-lastattuna lapsilla ollut perässä varmasti yli 1000 km. Harmittaa hiukan, ettei mittaria ole ollut käytössä aiemmin. Maantiepyörän hankin syksyllä. Lenkkikausi jäi lyhyeen ja se vähän söi fiilistä, mutta sitä suuremmalla syyllä odotan kevättä!

Millaisella fillarilla ajat?

Molemmat pyöräni ovat Trekin, Soho ja Madone. Merkkiin olen ollut tyytyväinen.

Huhu kertoo, että autonne vaihtui äskettäin lastipyörään. Mistä moinen ajatus sai alkunsa?

Kyllä! Kuukausi sitten haaveemme täyttyi ja Tanskasta saapui iso pahvilaatikko!

Pääsimme JYPS:in tilaisuudessa koeajamaan Bullittia vuonna 2011. Se tuntui vaikealta ja asia jäi. Tavarafillari.fi -sivuja luin koko talven, linkittelin juttuja miehelleni ja välillä keskustelimme asiasta, pärjäisimmekö todella ilman autoa kahden lapsen kanssa. Se tuntui ihan mahdottomalle.

No koitti kesä 2013, auto seisoi ja kilometrejä karttui peräkärryllä. Vanhempani muuttivat kaupungin toiselle laidalle 16 km päähän ja mäet koettelivat jaksamista, joten sähköapua toivottiin. Sattuipa sitten aurinkoinen päivä Lohikoskella ja vastaan pyöräili Ari Bakfiets-laatikkopyörällään ja saimme hänet pysäytettyä. Mieheni pääsi koeajolle ja hän aloitti keskustelun, että jospa kokeilisimme auton myyntiä! No Pösön farkkumme puunattiin myyntikuntoon ja laitettiin myyntiin seuraavana päivänä!

Matkasimme Helsinkiin koeajamaan Urban Arrow’n ja Babboen. Melkein tilasimme jo Urban Arrow’n, mutta auton myynti hierti.

Myöhemmin perhepyöräretkellä tapasimme Johannan ja Timon, heillä oli upea laatikkopyörä! Mieheni meni tauolla koeamaan tätä yksilöä ja sovimme pidemmästä koeajosta. Sehän vakuutti meidät molemmat keveydellään ja sporttisuudellaan niin, että vaihtoehtoja ei enää ollut. Bullitt se olisi!

Auton myynnissä vierähti kuukausia, mutta kun kirves melkein oli jo kaivossa saimme puhelun Laukaasta ja auto vaihtoi omistajaa samana iltana. Alkuun yritimme Bullittista kimppatilausta, mutta malttimme oli koetuksella. Olisimmeko jaksaneet kahta viikkoakaan, kun emme enää malttaneet. Bullitt oli tilattava heti! Esikoinen päätti pyörän värin ja pyörä laitettiin tilaukseen. E-Bullitt pian tänne kiitos! Pianhan se saapuikin mutta osina. Jypsiläisistä saatiin apua. Kiitos Aku, Esa ja Erkki! Pyörä tuli ajokuntoon ja kilometrejä nyt on takana reilut 300 km. Hupiajeluita ei suuremmin ole ajeltu, tuo talvi kun tuli!

Mitä lapset ovat pitäneet lastipyörän kyydissä kurvailusta?

Tytöillä on nahkapenkki, omat turvavyöt ja kunnon katos. Jos kuomu on auki ja pyörä parkissa, ei ole epäilystäkään, etteivät sinne ensimmäiseksi kiipeäisi! Esikoinen, Salme, on nyt 3,5 v. ja kova laulelemaan ja höpötelemään. Tätä matkoilla harrastetaankin paljon. Nuorempi Milja, reilun 1 v., tahtoo nukahdella matkalla. Puhdasta nautintoa siis.

Mikä on parasta pyöräilyssä?

Kaikki! Emme ole riippuvaisia bensan hinnasta. Vakuutusmaksut, autovero, katsastukset ja kalliit huollot ovat historiaa!

Pyöräily on äänetöntä, saa nauttia puhtaasta ilmasta, kauniista maisemista ja tuon sähköavun ansiosta ei kauppareissuillakaan mene hapoille.

Mikä on hauskin pyöräilymuistosi?

Ihan tuore. Olimme tulossa ystäviemme lapsen syntymäpäiviltä Sääksvuoresta. Menomatkalla alkoi lumimyrsky! Lunta oli satanut juhlien aikana 20 cm, tiet oli autojen urilla, kevyenliikenteen väyliä ei ollut aurattu ja lumen alla oli jäisiä uria!

Salme kysyi: ”Äiti pelottaako, eikö äitiä pelottaisi, jos laulaisin?”, siitä alkoi laulu ”Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään..” Ja minua ei pelottanut enää!

Minkälainen pyöräilykaupunki Jyväskylä mielestäsi on?

Vaikea. Kaupunkirakenne on tiivis ja mahdollisuudet olisi hyvään. Pyörätiet puuttuvat. Jypsin toivoma pyöräilybaana palvelisi meitäkin!

Syyt, miksi en arvosta Jyväskylää pyöräilykaupunkina, vielä.

Alikulkutunneleita on luvattoman paljon. Ne lisäksi ovat näkymiltään täysin nollassa, erittäin vaarallisia pyöräillä jalankulkijoiden puolesta, vauhdit on laskettava nollaan ja aina tunneleiden päässä on järkyttävä mäki. Peräkärry perässä nämä olivat syitä, miksi monasti mietin pyöräilyn lopettamista.

Epäselvät pyöräilyreitit, kevyenliikenteenväylä päättyy mystisesti ja jatkuu jalkakäytävänä, kadun puolta vaihdettava, äh! Eihän lastipyörällä yllä liikennevalojen nappiin, pyörä parkkiin ja nappia painamaan.

Asfaltit ovat rullalla. Vaarallisia monttuja on joka puolella kaupunkia, esim. Puistokadulla, koko kadun mitalla! Ritopohjantiellä vaarallisia monttuja, joihin olen monesti ajanut tyttöjeni niskat vaarantaen. Ne tulivat aivan yllättäen! Nyt jo tiedän missä ne ovat.

Katukivetykset, laskin kerran lapsen harrastukseen keskustaan mennessä, että yhteensä 24 katukiven töyssyn kautta ajoin! Siis oikeasti, ei näin! No näin talvella ne eivät harmita, lumi on tallautunut hyvin näihin ja kivetyksien terävät reunat ovat hävinneet!

Mihin pyöräilet mieluiten Jyväskylässä?

Harrastuksiin, Hippoksen monitoimitalolle, lähes joka aamu tulee pyöräiltyä. Se on ihanaa kun aamuisin kaikki muutkin ovat liikkeellä ja aamut ovat kauniita!

Muut sarjan jutut: